Selaat arkistoa kohteelle keskivietnam.

Lentäen Nha Trang’iin

11.3.2019 Yleinen

Aamupalan jälkeen maksettiin lasku,  retkestä My Son’iin ja taksi saapui sovittuun aikaan noutamaan meitä.

Lentokentälle rapiat 20 km ja kustantaa täällä melkein 12.- €. ”kallista”on.

Voucherit toimi ja liput saatiin, joten ahtauduimme melkeinpä loppuun myyntyyn koneeseen. Vanhahko Airbus, ja Vietnam Airlines.

 

Da Nangin kentällä oli pikkasen hussakkaa, joten ei vuoret oikein ikkunan läpi kuvattuna näy.

 

Aika yllätävää, että täällä keski-vietnamissa lentokentällä on meidän Fazerin suklaata myynnissä.

Nyt on pojat tehneet hyvää työtä.

 

Lähestyessämme Can Rahn’ia, joka toimii Nha Trangin kenttänä, sain näkyviini aikas monta rannikkovartioston paattia.

Näillä kun on tapana ”kähistä” japanilaisten kanssa kalavesistä.

Taximatka kaupunkiin ja hotellillemme melkeinpä samat 20 km, jossa ylitettiin pieniä vuoria ja tie kulki jonkin matkaa rinteeseen tehtynä.

Kaupungin liepeillä kulkee köysirata, aika pitkän matkaa meren yli saareen, jossa näkyy olevan huvipuisto sun muuta ajanvietettä.

Ilmeisesti risteilylaivatkin kääntyilevät täällä, ainakin yksi osui näköpiiriin.

 

Niemenkärjessä oli joku hieno Resortti, jonne taksimme jätti ilmeisestikin Japanilaisen pariskunna. Sieltä ei päästy ku pari kilometriä, kun kuski pysäytti auton, soitti jonnekin ja sitten selvis meillekin syy. Vedet kadonneet harakoille tai hiirille.

Onneksi oli pullovettä mukana autossa, joten aukomaan puolen litran pulloja ja kymmenkunta niitä kuski lonasi järjestelmään. Outo oli juttu, koska auto vaikutti aika uudelta.

Hotellimme on pienellä poikkikadulla, joka ei ihan viehkein ole, mutta eipä tän hotellin hinnoittelukaan päätä huimaa.

Pieniä ravintoloita kadunpätkä täys. Yhdessä niistä välipalaa otettiin,,,, no joo ,,,

Tutustuttiin rantaankin, johon ei matkaa kuin parisataa metriä.

Vähän kiireellä olivat veneensä parkkeeranneet eikä köysikään ollut puun ympäri. Huolimatonta touhua ; – )

Sen verran kurkkasin, että pohjan muoto hyvin lähellä meidän Sarzan runkomuotoja. Siispä merikelpoinen.

Pienen huilin jälkeen yksi pahimmista ravintolakokemuksista evör.

Ilmeisestikin omistaja, joka rääkyi parille nuorelle tytölle, jotka enempi aikaa suki tukkaansa tai kohenteli housujaan tai paitaansa. Rääkymisellä varmaankin yritti ohjeistaa?? Tyttöjen kielitaito nolla. Kun kysyttiin jotain, tuli omista paikalle.

Ruuat tuli sitten niin tipoittain kuin vain voi. Madam saalatille tilasi valkosipulipatonkia ja ehti melkeimpä syödä salaattinsa ennen kuin patonki tuli. Minun possuannokseeni kuuluvaa riisiä ei kuulunut ennen kuin pyysin sitä.

Vettä toivat kaksi pulloa vaikka tilattiin yksi.

Eivät kyllä laskuttaneet siitä toisesta, kun ei oltu avattu, ainut positiivinen juttu. Vahinko kun en löytänyt moista ruokalaa Tripadviserista, olisin pari valittua sanaa sinne laittanut.

Madam osti jotain kasvonaamioita, olivat melkein ilmaisia, hyvä etteivät maksaneet kun vietiin pois. (oikeesti, kymmesosa hintaan).

Siinäpä sitä vuodatusta tällä kertaa.

PS

täällä wifi on kohtuullisen nopea, eikä pätki ollenkaan.

 

 

 

 

 

 

 

Laiskotellen Hoi An 7.3.

7.3.2019 Yleinen

Välipäivä. Ei erityistä ohjelmaa.

Respasta tilattiin huomiselle auringonlaskun retki, Sunset My Son Holly Land. Saas nähä mitä pitää sisällään.

Vastapäisestä kaupasta/spasta Madame oli tilannut käsin tehdyt sandaalit , joten niitä noutamaan ja samalla jäin hierottavaksi.

Siistit tilat, aivan uuden karheat.

Samalla paikan emäntä ehdotti kantapäiden silottamista johon suostuin. Se oli virhe. Hieronta oli ok mutta kun daami alkoi jalkojani hioskella ja samalla höpötti naapurihoitsun kanssa, siis ei keskittynyt tekemäänsä, sutaisi kerran ohi ja jalkaterän ulkoreunasta nahat kurttuun. Ei raasu saanutkaan tippiä. Eikä jo puoliksi sovittu Madamen hieronta toteutunut. ”Kallis” hutaisu. Madame meni vähän matkan päähän toiseen paikkaan: käsien hieronta ja manikyyriin.

Minä tein pienen kävelyretken aikani kuluksi.

 

Sillalta, joka vie vanhaan kaupunkiin, molemmin puolin kasvattamoja. Onko sitten kaloja vai rapuja ??

Yllättävän siisti poikkikatukin löytyi.

Sekä ravintoloita.

 

 

 

Oli hienojakin taloja, pikkaisen tämän pääkadun poikkikadun varrella.

Eivät varmaankaan kovin vanhoja.

 

Altaalla löhoilyn jäkeen illalliselle tuon sillan viereiseen ravintolaan, River Front – nimiseen.

Paikalla oli neljän hengen seurue, jotka lähtivät melkeinpä meidän saavuttua pois.

 

Heti tuli nuorehko mies meitä vastaan, ohjasi pöytään ja ruokaa valkkaamaan.

Pieni tuulenvire kävi, niin että vaihdettiin pöytää tuohon baaritiskin eteen.

 

Madan oli päivällä tutkaillut paikallisia erikoisuuksia, siis ruokia, joten tilattiin alkuruuaksi semmoinen, Cripsy Wonton.

Jonkonlaista taikinaa, pikkasen sisällä ja paljon päällä maukasta ”törkyä”. Hyvää.

Kana hapanimelässä sekä Cripsy prawnit, erinomaisia myös.

Jälkiruuaksi otimme paikan omistajan suositteleman Banana pancake jädellä, joka oli suussasulavaa. Erilaista, mihin aikaisemmin totuttu.

Koko hoito 480 000 dongia eli vähän alle 20.- €.

Siis pikkaisen kalliimpaa kuin hotellimme viereiset, mutta huomattavasti parempaa.

Parasta ruokaa mitä tällä reissulla saatu.

Joten annamme täydet *****.

 

Otatimme vielä yhteiskuvan.

Kaksi sukupolvea ravintoloitsijoita ja perustaja, grand-mama ei ollut paikalla.

Meidän välissä oleva tytär hoiti tarjoilut ja puhui aika sujuvaa englantia. Annoin myös Tripadviserissa *****.

 

 

 

3.3. ja viimeinen koko päivä Hue’ta

3.3.2019 Yleinen

Vapaapäivä, ei sovittuja menoja eikä mihinkään kiire.

Pienelle kävelylle kuitenkin lähdettiin, ettei ihan laiskistus. Päädyttiin torille.

Tämä oli oikeesti paikallisille. Kanoja kynivät, possunlihoja pilkkoivat ja kaloja vadeilla tyrkyllä, että joku ostaisi.

Sais meitit terveystarkastajat sydärin. Kaikki tapahtui taivas’alla eikä jäistä tietoakaan.

Lisäksi mopot pörräs vieressä, hiekka pölysi ohikulkijoiden kengistä, eli kaikki niin kuin kuuluukin olla, täällä,,,,

Tämän ravintolan tiskit hoituivat jo kohtuudella. Jopa kivilattia alla sekä juokseva vesi. Ei reklamoitavaa ; – )

Koska nyt on sunnuntai, liikennettä on vähemmän, mutta jostain syystä kaikki ovat kuitenkin töissä.

 

 

 

Ilmeisesti vain virastot ja jotkut ”paremmat” kaupat saivat/pitivät ovensa kiinni.

Siis vapaa ei koske tavallasia ihmisiä?

 

 

Aikoinaan kauniit rakennukset alakisivat olla ehostuksen tarpeessa. Näitä oli aika paljon tässä hotellimme lähistöllä.

Vasemmalla oli hostelli ja vastapäisessä talossa edullinen karuhko ruokapaikka. Nämä reppureissaajat saavat tuollaisessa edukkaassa paikassa parilla eurolla mahansa täyteen.

 

 

Jotta ei ihan rehkimiseksi olisi mennyt, löhöiltiin allasalueella ja vuorotelle käytiin hieronnassa. Siitä veloitetaan n 15 € / tunnin hoito. Ihan oli kunnon hieronta, parempi kuin taikuissa.

 

Syrjäsilmällä huomasin, kuinka hemkilökunta alkoi roudata tuoleja pois ravintolasta. Sitä en huomannut, mistä kautta toivat toiset tilalle, mutta sellaiset oli kuitenkin ilmestynyt. Aprikoitiin, että häitä taitavat valmistella.

Ja hetken päästä varmistuikin, kun lähdettiin pienelle välipalalle.

 

Oli oikeen portti rakennettu ja tietenkin valokuvausta varten piti paikka olla.

Illemmalla sitten nähdään, mitenkä käy, vai käykö,,,,

Ei käynyt mitenkään! Häät ovat vasta huomenna, ja me olemme jo silloin matkalla HoiAn’iin, toivottavasti.

Ai niin, lämmintä on sitten pikkaisen, jonkin matkaa päälle 30 asteen.

 

Nyt tehtiin sitten iso virhe.

Ravintolassa sinänsä ei varmaankaan mitää vikaa, mutta onnettomat tilattiin pizzat, kun oli italialaistyyppinen???

 

Tiilaamani alkupalat, Huen tapaan tehdyt kääryleet, olivat hyviä.

Pitäis aina muistaa, että maassa maan tavalla ja syödä vain paikallisia ruokia.

UGH – olen puhunut.

Yleensä, jos jossain ollaan saatu huonohko pizza, niin verrattu Heinolassa syötyihin, surkeisiin. Tämä alitti jopa Heinolan.

Nämä tietävät hyvin, mitä täällä kannataa syödä.

Ja halvalla.

Kuva on aivan hotellimme viistosti edessä, tosin meidät erottaa aita.

 

 

 

 

Takaisin tullessa kävelykaduksi muutetulla väylällä oli tapahtumia. Kansalla oli meno päällä. Hyvä niin.

 

”Lomalle” Vietnamiin

28.2.2019 Yleinen

Olimme jo muutaman vuoden haikailleet matkaa Vietnamiin ja nyt se sitten vihdoin tapahtui.

Finnairin suoralla lennolla Saigoniin, tai nykyisin Ho Chi Min. Tosin kenttä on edelleen vanhalla nimellä.

Vähän reilut 650.- € per nenä, joten ei ihan kauheen paha hinta.

Lähtö viivästyi kahdella tunnilla, koska Pakistanin ilmatila oli ”suljettu” ja tämä meitin kone oli tulossa juurikin sieltä päin, eli joutui kiertämään kyseisen maan.

Intia ja Pakistan kalisuttelevat muitakin kuin miekkoja. Ovat ampuneet toistensa koneita alas, onneksi toistaiseksi sotilaskoneita vain.

Kuva kännykällä länsiväylästä.

Kone oli loppuun myyty, paitsi että meidän riville ei tullutkaan kolmatta henkilöä, joten saatiin levittää tavaramme ja itsemme paremmin. Paikat oltiin otettu takimmaisesta rivistä. Lyhyt matka vessaan sekä pientä jaloittelua oli helpompi tehdä.

Onneksemme emme olleet jatkolentolippuja ostaneet netistä, koska nythän olisimme myöhästyneet moiselta lennolta.

Saigonin kentällä henkilökunta tyhjenteli hihnalta laukut tuollaiseen järjestykseen. Oli ”kiva” ettiä omiaan.

Naapuriterminaalista lähtee sisäiset lennot, joten sinne ja lippuluukulle pilettien ostoon.

Emme saaneet ihan niin halvalla lentoa Hue:en, kuin olin etukäteen tutkaillut asiaa, mutta pakkohan ne oli ostaa, koska hotelli oli jo tilattu. Hintaa tuli 200.- € matkalaukkumaksuineen.

Vähän yllätyttiin, koska tämä kone oli melkeinpä loppuun myyty.

Huế (ransk. Hué, Chu Nom: 化, kiinalaisilla merkeillä: 順化) on entinen Vietnamin pääkaupunki Sông Hương -joen (myös Hán nôm tai Perfume) varrella muutaman kilometrin päässä Etelä-Kiinan merestä Vietnamin läpi kulkevan rautatien varrella. Se on Thừa Thiên-Huến maakunnan pääkaupunki. Asukasluku on 303 000 asukasta (2009). Kaupungista on noin 660 kilometriä Hanoihin ja 1 100 kilometriä Hồ Chí Minhin kaupunkiin.

Huế oli 1600-luvulta 1800-luvulle hallinneen Nguyễn-dynastian pääkaupunki. Keisari Gia Long (Nguyễn Phúc Ánh) yhdisti maan 1802, jolloin kaupunki oli koko maan pääkaupunki aina vuoteen 1945, jolloin keisari Bảo Đại luopui vallasta ja kommunistihallitus siirsi pääkaupungin Hanoihin.

Vietnamin sodan aikana kaupunki sijaitsi Etelä-Vietnamin puolella, lähellä Pohjois-Vietnamin rajaa, mistä syystä se kärsi merkittäviä vaurioita etenkin vuoden 1968 Tết-hyökkäyksen aikaisen Huến taistelun ja verilöylyn aikana.

Huến tärkeimmät muistomerkit ovat vielä ehjiä, ja ne kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin. Kaupungissa on 18 000 opiskelijan yliopisto.

Tuossapa sytä tulla tänne. Ja jotta päästäisiin ”fiilikseen”, hotellimme on Ranskalaisten rakennuttama ja ollut aikoinaan viiden tähden talo.

Ajan patina näkyy, mutta ei pahasti. Tasoonsa nähden halpa, 35.- € vrk.

Käytiin sitten syömässä ihan hotellin lähellä, pikkuisessa ravintolassa.

Hinta ”pöyristytti”.

Kolmen lajin setti, n 10.- € yhteensä.

Ilallakin lämpöä piisaa, karvan alle 30.

 

Huomenissa sitten uusin voimin tutustumaan ympäristöön tarkemmin.