Selaat arkistoa kohteelle keski vietnam.

Kuin eilinen

15.3.2019 Yleinen

Tänäänkään emme ottaneet itsellemme mitään ihmeempää ohjelmaa.

Tällasia pikkulaineita joissa kävimme kelluttelemassa.

Hauskaa oli, kun ei kylmäkään tule.

Sitten tuuli yltyi iltapaiväkkä, ja mielenkiinnosta menin katsomaan rannalle aaltoja.

Ei ollut uimareita. Sen sijaan surffarit olivat tulleen. Olihan heitä muutamia joka päivä, mutta nyt kun kunnolla tuulee, oli ranta ”täysi” leijoja. Ihme, etteivät sotkeennu naruihinsa. Kannatta video katsoa, ei kestä kuin vähän yli minuutin.

 

Päivä Nha Trang 12.3.

12.3.2019 Yleinen

Josko on hotelli halpa, niin huomaa sen myös aamupalassa. Toki, vatsansa saa täyteen, mutta pekonit ja nakit kylmiä jne. Siis kaikkea oli, mutta esille pano??

Ei se silti meitä lannistanut, vaan reippaasti kiertelemään, ja tutustumaan cityyn.

Näitähän täällä riittää, sähkömiehen unelmia. Toki, täällä sentään jonkinlaiset boksit osittain suojaamassa jaettavaa virtaa eteenpäin???

 

Rakennubuumi on täällä melkoinen. Joka puolella nousee korkeita hotelleja. Arvatenkin käyttötarkoitus, koska ei tava-kansalla riitä rahat näihin uudiskohteisiin.

 

Ja kun tonttimaasta on pulaa, aika liki naapuria mennään. Tulipahan vaan mieleen, että kun tuo oikeen puoleinen on valmis ja esite tehdään, myydäänkö noita huoneita (välikössä) ”kaupunkinäköalalla”, näkyyhän siitä vastakkainen talo ja jos vähän kurkkii, saattaa näkyä kadullekkin.

 

On täällä nättejäkin taloja.

 

Lämmintä piisas vähän liiankin kanssa, välillä kun kahville pysähdyttiin, sain kyllä sellaista kahvia, että oksat pois. Puolet jäi juomatta vaikka lisäsin jäistä sulamisvettä.

Siihen oli laitettu porojen päälle kuuma vettä desin verran ja toi keltanen muovikippo oli jäitä täynnä. Laitoin sit jäitä, mutta eihän ne heti sinne sulanut.

 

Markkinapaikkakin löydettiin ja tavaroita hiplailtiin, mutta taitaa isommat hankinnat jäädä Saigoniin.

 

 

Rannan parkkipaikka ja sit: – kyllä mä sen mopon tähän jätin.

 

Rantahan täällä on upea. Sekä rannan suuntaisesti kulkeva ”keskuspuisto”.

Päätettiin kuitenkin jättää rannnalla löhöily seuraavaan kohteeseen, Phan Thiet’heen.

 

Vähän häämöttää saari, johon köysirata menee. Toki pääsee sinne lautallakin. mutta ei me nyt sinne mennä.

 

 

 

 

Tuon tornin juurella kuvattiin varmaankin paikallista saippuaoopperaa??

Sellaisen kuvaushan aikoinaan nähtiin Koreassa.

Todella siistissä kunnossa tämä ranta-alue.

Välipalalla käytiin aivan hotellimme lähellä olevassa kreikkalais-tyylisessä ravintolassa.

Ihan jees.

Huilattiin jokunen tunti ja sit illalliselle.

Vahingossa löydettiin Saksalainen paikka, Haus Bremen. Todella hyvää ja edukasta.

Omistaja itse hääri tarjoilemassa. Tuli mieleen Pekka Purnusta, Nopsajalka kun oli tämäkin herrasmies.

Tais vaimo hääriä keittiössä.

 

Silminpistävän siistiä. Nämä pienet ravintolat täällä kun tuppaa oleman kaikkea muuta kun siistejä.

 

Oluttynnyrit niin siististi yläkertaan menossa, vai oliko alas tulossa??  😉

 

Kun ikkunoissa pitää olla kalterit, voivat nekin olla tyylikkäät. Täällä ne oli taidokkaasti tehty.

Jäi viimeiselle illalle hyvä maku.

Huomenissa junaan ja etelää kohti.

 

Huilipäivä

9.3.2019 Yleinen

Tälle päivälle ei oltu sovittu mitään ihmeellistä, joten tuli huilipäivä.

Netin ihmeellisessä maailmassa hotelleita tutkailtiin. Piti varata Nha Trangiin kämppä, maanantaina jo sinne pyyhälletään.

Ja sellainen löytyi, valinnanvaraa kun on enempi ku viitsii kahlata läpi.

Kolmenkympin pintaa per yö ja kaksi yötä ollaan. Ei paha.

 

Vlillä parsilla lämmittelemässä, niin samalla huomasin, kuinka meidän hotellin päätyseinä saa uutta väriä lisää.

 

Maalari oli näin lauantainakin töissä, kuten näkyy olevan kaikki muutkin, kuten oli Huessakin.

 

Löydettiin kiva pieni ruokapaikka, vajaan kilometrin päässä hotelliltamme.

 

Ruoka edullista, hyvä palvelu ja erityisen siisti.

Omistaja todella miellyttävä.

Annoin täydet ***** tripadviseriin.

 

Sieltä palattuamme, huomattiin, että taas oli bileet allas-alueellamme.

Häät näyttäis olevan tulossa.

Hotellilla on tapana laittaa kirje siivoojan mukana illalla tulevista tilaisuuksista, joten saatiin jo toinen ruskea kirjekuori.

Ei jääty odottelemaan häävieraita, vaan tilettiin taxi ja suhattiin vanhaan kaupunkiin.

 

Näin illalla valaistus on kohillaan melekinpä kaikkialla.

 

 

 

 

Täälläkin on häät jossain, kun hääpari oli veneilemään lähtenyt.

Meitäkin kyseltiin kyytiin, tosin eri veneeseen.

 

 

 

 

Madam meinas, että mekin hommaamme tommosia paperivaloja veneeseen ensikesäksi. Mitähän mahtain kotisuomessa viranomaiset merellä tuumata moisesta ”joulukuusi”koristelusta???

 

Syötiin täällä joenvarsiravintolassa ja se oli virhe.

Huonointa mitä koko reissulla saatu.

Täysin mautonta, katkikset normikokoisia, herkkusienet purkista.

Ja kaiken lisäksi 30-40 % kallimpaa kuin ”kotikadullamme”

Sen sijaan vähän ylempänä kaupungilla, kakkupalat, joita ei saa ”kotikadulla”, olivat jälleen hyviä.

Thom tarkoittaa, todennäköisesti, ananasta.

Tekivät myöskin pizzaa.

Ja oikeessa tuliuunissa.

Näytti ainakin hyvältä.

 

Siinäpä tärkeimmät tapahtumat tälle päivälle.

 

Näitä räätäleitä riittä tuolla vanhassa kaupungissa.

Tämä oli ihan jokivarressa, todella siistissä kunnossa olevassa talossa.

 

 

Vanha kaupunki kutsui

6.3.2019 Yleinen

Aamupalan jälkeen menimme vastapäiseen ”matkatoimistoon” tilailemaan jatkolippuja. Olin eilen illalla ”vakoillut” netistä, mitä maksaa, joten olin käryllä päivän hinnoista. Kun myyjä kertoi hänen hintansa, tehtiin kaupat.

Tämän kuitenkin ihan itse netistä tilasin.

Mutta kun sinne pitää päästä, kun sattuu olemaan useemman sadan kilometrin päässä etelään päin.

Siispä ostimme lentoliput Da Nang’ista Nha Trangiin. Tämä on lähin kenttä päästäksemme Phan Thiet’heen. Ja tuolta Nhan Trangista sitten junalla loppumatka, ensin Binh Thuan ja sitten taxi siitä. Tosin, päädyimme yöpyä enne junamatkaa pari yötä, päästään ”ison kaupungin” makuun ennen kun loppumatkassa ollaan oikeesti isossa cityssä, Saigonissa. Syy, että käytimme toimiston palveluita, enkä itse tilaillut netistä, on yksinkertainen. Emme pysty täällä printtailemaan lippuja. Joten nyt saimme voutherit, jotka sitten toivottavasti saamme vaihdettua matkusluviksi.

Kun tämä oli selvitetty, tilasi hän meille taxin, jolla huristelimme Hoi An’in vanhaan kaupunkiin, noin neljän kilometrin päähän. Maksoi melkein kolme euroa.

 

 

Siellä sitten ihmeteltiin vanhoja taloja,  oli kuulemma ranskalaisten ja japanilaisten rakennuttamoia, siis nämä hienoimmat.

 

 

Osa oli todella hienossa kunnossa.

Luulisi melkein uudisrakennuksiksi.

 

 

 

 

 

Tämän talon nykyinen käyttötarkoitus ei selvinnyt, tosin emme sitä kyselleetkään.

 

 

 

 

Kunhan saan ”pienennettyä” parempia kuvia, liitän niitä tänne.

 

 

 

 

 

Illalla kyätiin lähistöllä syömässä. Oli eka kerta, kun mopossa näin turvaistuimen ; – )

 

Tuohon se kaveri oikeesti istutti pojan ja huristelivat sitten koko perhe, vaimo takana, kotiin.

 

 

Hoi An ja ei hötkyilty

5.3.2019 Yleinen

 

 

Päivän sana oli allasosasto.

Ei oltu ajateltukaan tälle päivälle sen ihmeempää ohjelmaa, vaan rennosti otettiin.

 

Jossain vaiheessa alkoi tuulemaan aika reilusti, joten poistuttiin takavasemmalle eli pienelle lenkille.

 

 

 

Näkymää joen varrelta hotellimme ulkoterassilta.

 

Kävimme tutkailemassa meren rantaa, koska olin lukenut, että 2017 myrskyt oli vähän riepotellut rantaa.

Sitä olikin sitten korjailtu, lähinnä varmaankin ettei enempää vie hiekkoja pois?

 

Noi oli sitten pikkasen isompia hiekkasäkkejä.

Näkyi olevan tuotuna aika paljon, loppua ei näkynyt.

Palmurivistö oli kuitenkin säästynyt.

 

 

Pienissä ravintoloissa ruokailtiin ja välillä jätskiä nautittiin.

 

 

Näitä kuppiloita oli sitten heti paljon ja aika samanlaista evästä tarjolla.Hintakaan ei oleellisesti muuttunut vaikka puitteet sattoi ollakin aika erilaiset ja tasoiset.

Kadulla omistaja yrittää hoikutella ohikulkevia turisteja juurikin heidän ravitsemisliikkeeseen.

Kilpailu on kovaa.

 

Kun turistit syö istuen kunnon tuoleissa ja pöydissä, paikalliset joutuu tyytymään ”vähän” vaatimattomampiin olosuhteisiin.

Onko tämä nyt sitten se paljon puhuttu katukeittiö??

Todennäköisesti tällä ravintolanpitäjällä vuorekulut ei päätä huimaa, ellei sitten kylä veloita jalkakäytävän pätkästä jotain.

 

Vesi tulee ja menee vadeilla ja ämpäreillä. Oli sentää huuhteluvesi erikseen.

En ilennyt kysyä paljonko olisi annos maksanut.

 

Poikkikadullakin oli ravintoloita, mutta eipä olleet näin illalla auki.

Ei taida vielä olla high season???

Tällaista tänään.

Ja pieni informaatio lainattuna wikipediasta.

Hội An on kaupunki Keski-Vietnamissa. Hội Anin vanha kaupunki lukuisine suojeltuine rakennuksineen on julistettu Unesconmaailmanperintökohteeksi. Kaupunki oli merkittävä kauppasatama 1400-1800-luvuilla koko Kaakkois-Aasiassa, ja siellä oli useiden kiinalaisten ja japanilaisten kauppiaiden tukikohtia. Hội An on myös keskivietnamilaisen keittiön keskus.