Selaat arkistoa kohteelle #kesäpäivämerellä.

Siirryttiin pohjoiseen päin

15.6.2018 Yleinen

Eipä tämä siitoajo pitkä ollut, ei ihan mailia.

Mielenkiino tätä saarta kohtaan heräsi jo kun eilen ohitettiin. Olivat rakentaneet uuden ponttoonilaiturin poijuineen. Ja oli vanha hiekkajaalalaiturikin saanut uuden kannen sitten viime vierailun. Olimme yrittäneet tänne varmaankin samalla reissulla kuin tuohon edelliseenkin, mutta tuloksetta.

Nyt onnistui kerralla rantautuminen Brockhamniin. Merikartassa lukee Stora Brockhamn. En tietoa, miksi oppaissa vain Bockhamn???

 

 

 

 

 

 

 

Ohi ajaessa näyttää, että laiturin vierukset hiekkarantaa, mutta todellisuudessa hiekat kaivettu ja viety Helsinkiin, nyrkin kokoista kivikkoa.

Onneksi etekärjessä on jäljellä kiva pikkupätkä oikeeta hiekkaista rantaa lapsien uida.

Keskellä saarta on valtaisa kuoppa, josta kaivetti 1900-luvun alusta 1930-luvulle ja vielä jonkin verran 1960-luvullakin hiekkaa Helsingin rakentamiseen. Tuon ajan kaikki rakennushiekka on peräisin täältä.

 

On siinä ukoilla ollut homma kuskata tod näk ämpäreissä jaaloihin tavara.

 

Tuon ajan palkatkaan eivät kummoisia olleet, mutta olipahan hyttyset ja paarmat kavereina…..

Hiekkarinne ei voi jyrkempi olla sortumatta.

 

 

 

Pohjalla oli enempi vähempi kitukasvuista mäntyä polun lisäksi.

 

Tuli jopa pikkaisen etelälapin maisema mieleen, melkein kuin jonkin nevan vierustaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäistä kertaa näin tuommoisen alumiinisen sahapukin, joten ei mennyt tämäkään päivä hukkaan.

Tulipaikka on samalla sapluunalla tehty, kuin kaikki Uudenmaan virkistyksen ylläpitämissä paikoissa.

Nyt on vaan tulen teko kielletty, jopa vaikka olisi keittokatos jossa savupiippu. Näin viranomaiset ovat erikseen sen tiedottaneet. Oli Nuuksiossa palanut viisi hehtaaria.

 

Siinäpä kaksi paskatekopesuetta kymmen tulavaisuuden masiinan kanssa lähti rannasta ulommas, kun tultiin lenkiltä.

 

 

 

 

 

 

 

Pakollinen terassinäkymä.

 

 

 

 

 

 

TOP 50 suosituimmat tuotteet tällä viikolla - Klikkaa!
Nyt ilmainen toimitus yli 70€ tilauksille! - Lue arvostelut ja tilaa!

 

Tommonen ”pyyhkäisi” ohi, turistit kannella.

Varmaan unohtumaton elämys heille.

 

Kauniissa kelissä ja Sandön oli määränpää

14.6.2018 Yleinen

Kauppareissut, septintyhjennus ja vesisäiliön täyttö, siinäpä aamupäivän askareet, ennen kuin matka saattoi jatkua.

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, eikä tuulta ollut juuri nimeksikään.

Siitä on hyvä meripäivä tehty.

 

Ajelimme normimatkavauhtia, jolloin Sarza kulkee melkein sukkasillaan.

 

Ei ole ruuhkaa tänään, josko sitä ollut koko reissumme aikana.

 

 

 

Olemme kerran aikaisemmin yrittäneet tänne maihin, oisko ollut -15, mutta ei silloin päästy. Mielestämme oli liian matalaa rannassa tai jotain.

Nytkin kyllä muutaman kerran käytiin ”kurkkaamassa”, ennen kuin poijuun liina kiinnitettiin.

Tähän pääsee isommallakin paatilla, sen verran on syväystä. Varsinkin tämä pikku kalioniemen länsipäässä.

 

Upea on saari.

Molemmin puoli hienot hiekkarannat.

Voi vain kuvitella heinäkuuta ja lapsiperheiden määrää telmimässä vedessä. Jos ei nyt ihan koko perheet, niin lapset kuitenkin vedessä.

 

 

 

Taitavat kiviröykkiöt olla perua itänaapurimme merimiesten käynneistä.Ryssänuuneiksi kutsuivat.

Ei ollut kosania tai Origoa ruuan teon helpottajina, piti maihin tulla notskilla tekemässä.

Aina eivät kerenneet ihan rantaan asti.

 

Kuvan ”hiirikäsi” on paikka jossa Sarza2 on nyt ja nuo kolme merkkiä alas eli etelään ovat hylkyjä.

Keskimmäinen niistä on Lea.

Kaikkaia hylkyjähän ei vieläkään ole löydetty, tai tiedetty, että on joku jossain uponnut.

 

 

Mihin menestyjät sijoittavat?

Alkuillasta tehtiin pidempi lenkki ja siitä ”satoa”

 

Pitihän se ottaa yksi ”terassinäkymä”

Kyllähän tuota maisemaa kehtaa katsoa.

 

Aivan veneemme lähistön kalliossa tuntemattomaksi jäänyt taiteilijan lintu.

 

 

 

 

 

Näitä sitten riittää joka saaressa ja taitaapi olla riesaksi asti mantereella.

Saaren eteläkärki on yksityisomistuksessa, joten ei ihan kehdannut mennä toisten pihaan asti, vaan oikastin saaren toiselle puolelle.

 

Enpä muita, koska olisin kuolleen lokin nähnyt viimeksi. Siitä on kauan.

Mikä lie tän kaverin kohtaoksi koitunut.

Tuskin kuitenkaan perheriita.

 

Pääsääntoisesti mäntymetsäinen, hiekkainen saari.

Mutta pitääkö sitä aivan kaverin kylkeä pitkin yrittää kasvaa, olishan täällä tilaa….

 

 

 

 

Etelä- ja itärantaa.

Ei haittaa mistä päin tuulee, aina löytyy tyyni paikka pulikoida.

 

 

Itärannalla oli tuommoinen pönttö. Tulipesä ja kiviä täynnä. Oisko telttasaunan kiuas ???

On aivan mäntyjen alla, joten hirveitä braasuja ei kannata tehdä.

 

Nyt sitten auringonlaskua oottelemaan.