Selaat arkistoa kohteelle joki.

16.8. Maanantaina takaisin Kiinaan

5.1.2018 Yleinen

Aamulla aikainen herätys ja juna-asemalle. Samalla saimme viimeiset vilkaisut lentokentästä, joka oli aika lähellä juna-asemaa.

 

Aika hurjalta näytti, kun koneet laskeutuivat hyvinkin jykästi vuoristosta lähestyessääm kiitorataa.

 

 

 

 

Ehkäpä tuon aikaiset koneet eivät ihan näin isoja olleet, mutta idea oli sama.

 

En nyt syytä muista, mutta kuulemma oli parempi lähestyä kenttää vuoristosta päin ja toivoa, että kiitorata riittää, se meinaan loppuu mereen.

 

Päästiin junaan ja tällä kertaa ei tarvinnut tullissa kauan odetella Kiinan junaa.

Hieman jännitti, että onhan se viisumi varmaan voimassa paluuseen rajan tälle puolen.

Oli se.

Saatiin uusi leima passeihimme.

Ei tuulut tällä kertaa nuorta naista istumaan kanssamme, saatiin ihan kaksistaan olla.

Voi harmi, emme siis enää olleetkaan julkkiksia.

 

Parin tunnin matkustamisen jälkeen, jo tuttuun toimistoon, junalippujen ostoon.

Se ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu.

Selitimme, että halutaan mennä Shanghaihin. Sen verran oltiin saatu selville, että illalla lähtee juna, jolloin säästettäisiin yksi hotelliyömaksu. Aikahan on rahaa. Tässä tapauksessa voitaisiin yöpyä liikkuvassa junassa. Oltiinha me siihen jo tähän mennessä totuttu.

Virkailija yritti väen väkisin myydä meille yötä tähän hotelliin ja että aamulla lähtisi juna Shanghaihin. Mepä kiven kovaan vaadittiin, että iltajunalla mennäään, myy vaan nyt kiltisti ne tiketit meille. Tytsy joutui käymään jossain lupaa kysymässä, ennen kuin taipui tahtoomme. Taas kannatti olla tiukkana.

Meille jäi koko päivä aikaa kuluttaa täällä, joten taksi alle, jonka tää virkailija ystävällisesti meille hommasi.

Päästiin käymään mm Yliopistossa, jossa kuulemma Suuri Puhemies Mao oli opiskellut vuosisadan alkupuolella.

Tämä ”heinäkasa” oli kuulemma ollut luentosali, jota kyseinen tuleva iso pomokin oli käyttänyt.

 

 

 

 

 

Tuosta ovesta olisi sitten päässyt ”kampusalueelle” mutta ei sit taidettu mennä.

 

 

 

 

 

 

Tää ei vissiin ole aito Bond, James Bond, vaikka hänellä näkyy salkku olevankin mukana.

Tuota salkkua piti sitten raahata koko päivä mukana.

Emme muka ”uskaltaneet” jättää sitä säilytykseen hotellille, matkalaukkumme kaveriksi.

Siellä hotellissa oli pari isoa lasikaappia, missä oli esillä tavaroita, joita läntiset asiakkaat olivat unohtaneet joko huoneisiinsa tai johonkin muualle hotellissa. Mao oli opettanut kansaa, että ei saa varastaa. Meille jopa kerrotiin, että vaikka heittäisit tukun rahaa kadulle, kiinalaiset keräisivät nopeasti kaikki pikku kätösin ja juoksisivat perääsi ja toisisivat rahasi sinulle.

Ulla kertoi meille, että hän sai tämän kokea kotonaan. Hänellä oli kynsilakka loppunut yhdestä pullosta. Hänpä siis luonnollisesti heitti sen roskikseen. Siivooja kävi muutaman kerran viikossa, ja hänen tehtäviinsä kuului myös roskien pois vienti. Niinpä joka kerran tyhjä pullo oli ilmestynyt keittiön pöydälle siivoojan käynnin jälkeen. Pullo oli siivoojan mielestä liian kaunis pois heitettäväksi. Kun tätä leikkiä oli kestänyt jonkin aikaa, Ulla rikkoi pullon, jolloin se pääsi ulos talosta.

Me länsimaiset emme voi edes kuvitella, että on noin rehellistä porukkaa missään, mutta näin se vaan oli Maon aikaan. Tuskin on enää.

Tuossa hotellin visiirissä oli jokaisen tavaran kohdalla vieraan nimi, huoneen numero ja ”jättöpäivämäärä”, tai ainakin sen löytöpäivä, jos ei tiedetty keneltä se oli jäänyt. Tästäkin meille oli kerrottu, mutta ei uskottu, ennen kuin nähtiin.

Ilta tuli ja me junaan. Kokki tuli taas kyselemään toivomuksiamme, jotka kerroimme hänelle. Taas oli ravintolavaunu tyhjennetty, ei saatu tälläkään matkalla seuraa muista matkustajista. Tietty, kielimuuri olisi ollut melkoinen, sillä oltiin ainoat muuta kieltä puhuvat koko junassa. Tai ainakaan ei nähty kuin kiinalaisen näköisiä.

Tässä junassa saataisiin sitten kaksi yötä viettää. Ja mikäs oli viettäessä, ruoka oli kiinalaiseen tapaan loistavaa ja olut hyvää ja kylmää. 

Taas sai ihailla kiinalaista maalaismaisemaa.

 

 

 

 

 

Olisko ollut noin puolessa välissä tätä osuutta, kun ylitettiin  joki.

 

Tämä oli leveä, mutta näytti matalalta, hiekkaiselta.

 

Iso joka tapauksessa.

 

 

 

 

 

Tarinan mukaan Mao oli uinut Keltaisen joen poikki, mutte joen nähtyämme, eppäilimme suuresti. Oli meinaan sen verta leveä ja virtaava, että edes itse Mao olisi moiseen kyennyt.

Mutta kaippa se on kansalle myyttejä tehtävä, mieluimmin sellaisia, joista tavallisen ihmisen on mahdoton suoriutua.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, käytetään tätä taktiikkaa nykyisinkin. 2010-luvullahan esitettiin erään päämiehen ratsastamassa tiikerillä ja mitä kaikkea muuta. Nimiä ja maita mainitsematta. Kanasalla pitää olla esikuvia. Oli ne sitten oikeita tai vääriä.

Veturi oli höyryllä käyvä tässä junassa, jolloin kun haluttiin edes vähän raitista, kuumaa ilmaa, tulvi noki sisään. Ja sitä nokea riitti, Sitä oli joka paikassa. Lämpätila oli melkeinpä sietämätön. Illalla saatoimme todeta: – ah – ihanan viileetä – mittari näytti osastomme seinällä tuolloin 32 astetta. Päivällä oli sitten vähän lämpöisempää.

Shanhaihin päästiin, eikä meidän edes täytynyt uida, muuta kuin omassa hiessämme.

Kiinnostaako hyvinvointi? Voi Hyvin on lehti Sinulle.

Toinen aamu valkenee

22.12.2017 Yleinen

Herättiin koivumetsään. Tai siis rata kulki koivikon halki. Välillä oli peltoa, joita saattoi olla peninkulma tolkulla, välillä koivikkoa.

Mutta jostain syystä, nää puut ei ole sellaisia, mitä me näimme.  Vähän niin kuin kitukasvuisia.

 

Tämä ei oli meidän kuva, koska venäläiset vei filmit, siitä myöhemmin.

Kun me täällä ”piipahdettiin”, olivat puut vihreinä.

to klo 12:00 2710 km    Omsk (Омск)

Tuborg maituu todella hyvin.

Ja ison joen yli mentiin. Nää joet ovat oikeesti isoja. Isot laivat seilaa ylös ja alas jokia. Vaikka olikin nähnyt joitain kuvia näistä, vasta kun näkee ne, tajuaa niiden koon.

  • Länsi-Siperian pääkaupungiksi tuli kuitenkin Novosibirsk (ent. Novonikolajevsk), jolloin Omsk menetti hallintotoimintonsa. Toinen maailmansota toi Omskiin suuren määrän evakuoitua teollisuutta. Tämän johdosta kaupungista tuli kuitenkin suljettu, eikä sinne päästetty ulkomaalaisia ennen 1990-lukua. 1950-luvulla Siperian öljyvarojen käyttöönoton jälkeen kaupunkiin rakennettiin öljynjalostuskompleksi ja kokonainen ”öljytyöläisten kaupunki”, joka laajensi kaupunkia pohjoiseen Irtyšin varrelle.

Omskin asema on upea, niinkuin oikeestaan kaikki venäläiset asemat ovat.

Kaippa köyhälle kansalle piti osoittaa, kuka määrää, eli valtio, ja pitää suhtautua pelolla ja kunnioituksella julkista hallinto, mm rautatiet, kohtaan.

 

Ravintolavaunussa ruokailuun tuli vaihtelua tänään. Jos eilen lounaalla oli keittona borsh, niin nyt seljankka, koska borsh oli illalla. Ja sama vaihtelu pääruuissa. Jauhelihapihvit ja se lihamössö vaihtoivat paikaa. Pekan paasto jatkui.

Aluksi herätti hilpeyttä, mutta tää ei enää naurattanut illalla yhtään, kun tajuttiin, että tätäkö tää on koko matkan. Olihan se.

Vaihtelua käytiin ostamassa asemilla, silloin kun juna pysähtyi. Maatushkat myivät leipää, piirakoita ja juureksia. Siinä sitten laulettiin; popsi popsi porkkanaa …..

Tässä vaiheessa alettiin jo pikkasen tutustua muihin matkustajiin. Oli eräs englantilainen pariskunta, jotka olivat menossa Ulan Udeniin, mies sinne työmatkalla.

Parissa viimeisessä vaunussa oli jotain pohjois-vietnamin sissejä, olivat ilmeisesti olleet jollain palkinto/motivaatiomatkalla Moskovassa ja nyt kotiin päin menossa. Tai niin yksi, se ainut, joka heistä nähtiin, kertoi. Hän osasi pikkuisen saksaa, jota myöskin Pekka osaa, minä en juurikaan.

Tähän mennessä ei ole yhtään humalaista nähty junassa, mutta asemilla aika monta. Nää venäläiset miehet näköjään ”osaa” ottaa aika hyvin. Toisaalta, näkyypä suomalaisillakin  rautatieasemilla näitä samassa kunnossa olevia veijareitä myös.

 

Ei se Ob-jokikaan ihan pieni ole. tais olla jopa leveempi kuin tuo edellinen.

  • to klo 20:00 3340 km Novosibirsk (Новосибирск)

Taas sai ottaa Tuborgin ja Pekan vähän yli 3000 km paasto loppui. On se Skotti viski hyvä aine.

Novosibirsk (ven. Новосибирск) on 1,5 miljoonan asukkaan kaupunki Ob-joen yläjuoksulla Novosibirskin alueella SiperiassaVenäjällä. Kaupunki on myös Novosibirskin alueen ja Siperian liittovaltiopiirin hallinnollinen keskus ja Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki.

 

 

 

 

 

 

 

 

Rauha meni ?

Vaunuosastoomme ohjattiin venäläinen keski-ikäinen pariskunta. He olivat yhtä hämillään tilanteesta kuin mekin. Meni vähän toista tuntia ja tilanne laukesi virkailijan tullessa hakemaan pariskunna pois, jolloin kämmpä jäi taas meilla. Saimme huokaista helpotuksesta.

Jos rakastat matkustamista, rakastat myös Booking.comia!

Merimuseo Hampurissa

5.4.2017 Yleinen

1.4.-17 Lauantai

Juha loihti taas hienon aamupalan jonka jälkeen lähdettiin vaihteeksi kylille, tällä kertaa kohde oli päätetty, Merimuseo.

Olikin näkemistä, enempi kuin pystyi kerralla nielemään.

 

Museo sijaitsi hienosti entisöidyssä vanhassa talossa, oisko muinoin ollut varastomakasiinina.

Joku oli kaupungissa hiffannut, että jos ei jotain tehdä näille taloille, niin sit nää pitää purkaa.

Onneksi näin ei tapahtunut.

Hampurissa on ollut satama noin 880 vuotta, elikkäs aika kauan.

Lainaus Wikistä

”Hampurin otollinen sijainti lähellä Pohjanmeren ja Itämeren kauppareittejä teki
kaupungista nopeasti merkittävän satamakaupungin. Hampurin ja Lyypekin liitosta
1241
sai alkunsa kauppakaupunkien hansaliitto. Hampurin tärkein vientituote oli olut. Ajoittain kaupungissa oli useita satoja olutpanimoita. Vakaat kauppayhteydet kasvattivat Hampurin vaurautta.”

Ilmeisesti tän näköisiä herroja liikuskeli kylillä enempikin muinoin.

 

Aattelin ens kesäks teettää tommosen puvun ,,,,,,,,,,,

 

Karttaa Hampuri vuosina 1572–1618.

Tässäpä vain pienen pieni osio siitä kaikesta, mitä tuolla oli näytillä.

 

Oli siel Suomessa tehty Maxim-konekiväärikin, kaippa pitivät laivan kannella, luotettava kun oli.

Oli tääl suomalaisista laivoista hienoja pienoismalleja…..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja vähän muualtakin.

Näitä oli hylly tolkulla……..

On siina joku näpränny…

 

 

Tässä pieni osa Norjan laivastoa …..

 

 

 

 

 

Siellä olis viihtynyt pidempääkin, mutta tuo maha huuti evästä ,,,

Niinpä suuntasimme Portukalilaiseen kaupungin osaan, he kun ovat hallinneet tätä ravintelikorttelia jo ammoisista ajoista lähtien.

Ruoka oli hyvää ja suht edullista, ainakin jos vertaa Suomen hintatasoon. Satasen pintaa juomineen koko lasku !!!!! 4 pax !!

Mentiin kämpille aika aikaiseen, aamulla kun on aikainen herätys, pitää lähteä aamutorille.

Retkeilytarvikkeet edullisesti netistä!
Retkitukku.fi

Kevätmatka Saksaan

4.4.2017 Yleinen

Perjantai 31.3.

Serkkuni Juha vaimoineen asuvat Saksassa, Hampurissa. Meidän piti visiteerata siellä jo vähän yli vuosi takaperin, mutta Juhan pojan lapsen kastajaiset sotki asiat, oli kuulemma tärkeempi juttu kuin meidän sinne meno ???

juna/metrolippu

Nyt oli ajankohta sopiva, 31.3. – 3.4.2017.

Saatiin Finnairin lento suht edukkaasti ja koska oltiin sovittu majoituksesta heidän luonaan, oletusarvona oli kiva kaupunkiloma. Olihan meillä siellä ympärivuorokautinen opastus. Ja upeat aamupalat Juha värkkäsi aamuisin, Siita jo heti erityis kiitos.

 

Koska Hampurin läpi virtaa Elbe, kulkee siellä myös kanavia joka puolella.

Vedenkorkeus saataa vaihdella jopa kuusi metriä, riippuen paljonko tuulet tyäntää mereltä vettä jokeen, merellehän täältä ei ole ”kuin” sata kilometriä.

 

 

Näitä vesibusseja oli sit oikeesti paljon, mut me ei niihin menty, enemmänhän täältä ”ylhäältä” näki, tuollahan sitä ois ollut ku montun pohjalla.

 

 

Ensimmäinen päivä, perjantai,  käpösteltii pitkin ja poikin keskustaa.

Lähinnä kait saadaksemme jonkinlainen käsitys minkälaisesta kaupungista on kyse.

Juha oli ostanut meille semmosen paikallislipun, jolla saatoimme matkustella junalla ja metrolla mielin määrin, jopa lentokentältä päästiin sillä pois, Juha kun tuli meitä vastaan lippujen kera.

Ehän tuolla ois oikeen autolla voinutkaan liikkua, tai liikkua kyllä, mutta mihis parkkeeraat ????

 

 

Tuon lasihäkkyrän oikealla puolella on rantaravinteli, missä käytiin ”jäätelökahvilla ja kaakaolla”, oli jätti isot ja hyvät.

Tuolla tekojärvellä immeiset harrastaa kaiken karvan vesiharrastuksia.

Järvi keskellä kaupunkia !!

Kaupunkireissun jälkeen lähdettiin kotia kohti, syömään Haristen ”koti”ravinteliin, jonka omistaa …… .

Ruoka oli hinta laatu suhteeltaan enempi kuin kohillaan. Ja kotiin lähtiäisiksi antoi vielä Pipsalle punkkupullon matkaevääksi.

Aikas hyvää palvelua.

 

Osallistu mielipidetutkimukseen ja ansaitse palkintoja!

Tee edullisempi sähkösopimus 2 minuutisssa tästä
 
Tutustu laajaa ja monipuoliseen uistin valikoimaan!
Valikoimasta löydät yli 250 erilaista ja yli 1000 eriväristä uistinvta!