Selaat arkistoa kohteelle Huong Giant hotel&spa.

3.3. ja viimeinen koko päivä Hue’ta

3.3.2019 Yleinen

Vapaapäivä, ei sovittuja menoja eikä mihinkään kiire.

Pienelle kävelylle kuitenkin lähdettiin, ettei ihan laiskistus. Päädyttiin torille.

Tämä oli oikeesti paikallisille. Kanoja kynivät, possunlihoja pilkkoivat ja kaloja vadeilla tyrkyllä, että joku ostaisi.

Sais meitit terveystarkastajat sydärin. Kaikki tapahtui taivas’alla eikä jäistä tietoakaan.

Lisäksi mopot pörräs vieressä, hiekka pölysi ohikulkijoiden kengistä, eli kaikki niin kuin kuuluukin olla, täällä,,,,

Tämän ravintolan tiskit hoituivat jo kohtuudella. Jopa kivilattia alla sekä juokseva vesi. Ei reklamoitavaa ; – )

Koska nyt on sunnuntai, liikennettä on vähemmän, mutta jostain syystä kaikki ovat kuitenkin töissä.

 

 

 

Ilmeisesti vain virastot ja jotkut ”paremmat” kaupat saivat/pitivät ovensa kiinni.

Siis vapaa ei koske tavallasia ihmisiä?

 

 

Aikoinaan kauniit rakennukset alakisivat olla ehostuksen tarpeessa. Näitä oli aika paljon tässä hotellimme lähistöllä.

Vasemmalla oli hostelli ja vastapäisessä talossa edullinen karuhko ruokapaikka. Nämä reppureissaajat saavat tuollaisessa edukkaassa paikassa parilla eurolla mahansa täyteen.

 

 

Jotta ei ihan rehkimiseksi olisi mennyt, löhöiltiin allasalueella ja vuorotelle käytiin hieronnassa. Siitä veloitetaan n 15 € / tunnin hoito. Ihan oli kunnon hieronta, parempi kuin taikuissa.

 

Syrjäsilmällä huomasin, kuinka hemkilökunta alkoi roudata tuoleja pois ravintolasta. Sitä en huomannut, mistä kautta toivat toiset tilalle, mutta sellaiset oli kuitenkin ilmestynyt. Aprikoitiin, että häitä taitavat valmistella.

Ja hetken päästä varmistuikin, kun lähdettiin pienelle välipalalle.

 

Oli oikeen portti rakennettu ja tietenkin valokuvausta varten piti paikka olla.

Illemmalla sitten nähdään, mitenkä käy, vai käykö,,,,

Ei käynyt mitenkään! Häät ovat vasta huomenna, ja me olemme jo silloin matkalla HoiAn’iin, toivottavasti.

Ai niin, lämmintä on sitten pikkaisen, jonkin matkaa päälle 30 asteen.

 

Nyt tehtiin sitten iso virhe.

Ravintolassa sinänsä ei varmaankaan mitää vikaa, mutta onnettomat tilattiin pizzat, kun oli italialaistyyppinen???

 

Tiilaamani alkupalat, Huen tapaan tehdyt kääryleet, olivat hyviä.

Pitäis aina muistaa, että maassa maan tavalla ja syödä vain paikallisia ruokia.

UGH – olen puhunut.

Yleensä, jos jossain ollaan saatu huonohko pizza, niin verrattu Heinolassa syötyihin, surkeisiin. Tämä alitti jopa Heinolan.

Nämä tietävät hyvin, mitä täällä kannataa syödä.

Ja halvalla.

Kuva on aivan hotellimme viistosti edessä, tosin meidät erottaa aita.

 

 

 

 

Takaisin tullessa kävelykaduksi muutetulla väylällä oli tapahtumia. Kansalla oli meno päällä. Hyvä niin.

 

Toinen päivä Huessa

1.3.2019 Yleinen

Aamupala oli runsas. Buffasta sai valita melkein mitä vaan, äyriässalaatista nuudelisoppaan. Ja tietenkin kokki kyselee munakkaan tai paistetun munan määrää. Ainut puutos: jugurtti. Ehkä me kestämme sen.

Ravintolasta upeat näkymät joelle.

Kalusto sekoitus rotinkia ja entisajan loistoa.

 

 

 

 

Huomiselle ostettiin ohjattu koko päivän kestävä kiertomatka oppaan kera. Saa ehkä enempi kun itekseen kiertelisi.

Mahat täynnä tutustumaan kaupunkiin.

 

 

 

 

 

 

Katosta riippuvia japanilais-kiinalais-vaikkutteisia koristeita, ilmeisesti diskon katosta.

Katukuva hyvin sekalaista arkkitehtuuria?

Kävimme kuitenkin kääntymässä huomisen kohteen ulkopuolella, kun ei viitsitty maksaa sisään pääsymaksua, se kun sisältyy siihen reissuun.

On vesiestettä ja tykkiä. Kyllä on vihulaisen ollut vaikea yrittää tänne tulla.

En hajuakaan, mitä tämä puussa oleva koristus tarkoitti, mutta tulipahan otettua kuva kuitenkin.

Joella oli oikeen merimerkit.

On siina helppo ajella, kun ei tarvitse kuin punaisen ja vihreän välistä puikahtaa. Vois pojilla mennä pasmat sekaisin, jos meitin saaristoon keppihelvettiin tuotaisiin.

Tämmösillä vehkeillä nää ajelee.

Oikeanpuoleinen on ”turistibussi” ja toi toinen tais olla ihan perhejahti??

Paikallisen ravintelin tiskinurkkaus ei herättänyt meissä hirveetä luottamusta astioiden puhtaudesta. Onneksi ei joka ravintolan vastaavaa tilaa pääse näkemään, vois jäädä pöperöt syömättä.

Semmoset 5-6 km lenkki ja sit altaalle löhöilemään.

Altaalla löhöilyn jälkeen, kävimme pienellä välipalalla, aivan periferiamme vieressä pienessä ravintolassa.

Tällaiset maukkaat kasvisruuat maksoivat pari € kappaleelta.

 

Palattuamme, vaihdoimme respassa rahaa, melkeimpä samaan kurssiin kuin kentällä, eli ihan ok.

Samalla varattiin bussiliput maanantaiksi Hoi An’iin. Matkaa on n 60 km ja maksaa karvan alle 4 € per nuppi. Hakevat hotellilta ja tod näk vievät hotellille, Hoi An’issa.

Nyt pieni huili, ennen illalliselle menoa.

Illalla liikenne rauhoittuu, mutta jotakin poikkeavaa omaamme nähden:

Perjantai-illan kunniaksi, olivat sulkeneet joitakin katuja liikenteeltä, joten sai rauhassa kävellä ja etsiä ruokapaikkaa. Sellainen löydettiinkin, aika läheltäkin.

Osoittautui varsin hyväksi valinnaksi.

Tosin ehkäpä pikkaisen hinnakkaaksi, paikallisittain ajateltuna.

Mutta olihan pöydissä oikeat liinatkin.

Kolmen lajin ja minun yhden ylimääräisen annoksen ja Madamen viinilasillisen kera, lasku oli huikeat 775 000.- Dongia eli n 30.- €. Ei ole paikallisilla tällaiseen useinkaan mahdollisuutta, keskiansio kun on 250-300 €/kk.

Seinillä vilisteli pieniä geggoja, tai mitä lie. Jättivät meidät kuitenkin rauhaan.

 

 

 

 

 

 

 

Naapurikuppilassa oli bussi hilattu yläkerran terassille. Kiva yksityiskohta.

Masut täynnä kämpille ja pehkuihin. Aamulla pitää nousta jo seiskalta palalle, tulevat hakemaan kasilta sille turneelle.

Pysykää kanavalla.