Selaat arkistoa kohteelle https://kipparinsilmin.blogi.net/blog/.

Ruuan tekoo

26.1.2018 Yleinen

Kun en mitään tähdellisempää keksinyt, päätin tehdä laatikkoruokaa.
Tämän mahdollisti eilinen ennakointi kauppareissulla.

pääraaka-aineet:

Kaali

lanttu

punajuuri

sipuli

naudan jauheliha

sinihomejuusto ja sulatejuusto

Nuo koneella silpuksi.

Toki ensin piti kuoria ja pikkasen pienemmiksi paloitella, jotta mahtuivat silppuriin.

 

 

 

Kuten huomaat paloista, edes kaalin kantaa ei heitetä pois, vaan silputaan sekaan. Samalta se maistuu kuin itse kaali.

Punajuuret ja sipuli on huomattavasti helpompia kuoria, kun antaa hetken vedessä lillua. Samalla tuo ikävä punaisen värin tarttuminen sormiin poistuu melkeinpä kokonaan.

 

 

Käytän tuommoista keskikokoista raastin terää, mielestäni sopivin tämän tyyppiseen lootaan.

Tietenkin voisi myös viipaloida, mutta rakenne erilainen, jolloin lopputuloskin poikkeaa, jos ei maultaan niin ulkonäöltään.

Jauheliha on ruskistettu, aika ”kovalla” lämmöllä, ettei ala kiehumaan. Tällä estetään lihasnesteiden poispääsy ja niin ollen liha jää ”mehukkaammaksi”.

Sitten lisäsin mausteita, soijaa, pippuria, siirappia, omenaviinietikkaa, lihaliemikuutiox2. Sitten paloina juustot, jotta sulavat paremmin soosiin.

Toki juustot voi laittaa paloina sinne lootaankin, mutta tällä tavoin maku ”leviää” paremmin.

Kuivattuja sieniä olin uunissamme useampaan otteeseen tehnyt. Se on tarkkaa hommoo etteivät pääse kypsymään tuossa kuivausvaiheessa. Siinä auttaa elektroninen mittari ja raollaan oleva uunin luukku.

Noita sienipurkkeja taitaa olla parikin, joten lisäilen niitä vähän ruokaan kuin ruokaan hyppysellisen. Nyt tais mennä parikin.

 

Soosi alkaakin olla valmista kumottavaksi raastettujen juuresten sekaan.

Tuossa vaiheessa lisäsin hiukan suolaa juureksiin suoraan.

Sen kanssa saapi olla varovainen, koska liemikuutiot sekä eritoten soijasoosi sisältävät sitä jo valmiiksi.

 

Ulkonäkö ei kuvassa kauheesti muutu, mutta on siinä pieni ero kuitenkin.

Tän jälkeen onkin hommaa sivota sotkut.

Onneksi Madam osaa sen varsin hyvin. Minulta kun tahtoo mennä huitaisuksi tuon rätin kanssa heiluminen.

Koko komeus kansi päällä uniin, noin 180 astetta kiertoilmalla ja pari tuntia minimi, mieluimmin vaikka kolme.

Tästä ollaan jo kuopastu omat mahat täyteen, joten kaunis rusketus on jäljellä vain reunoilla. Otin lopuksi kannen pois saadakseni värin pintaan sekä ylimääräisen kosteuden pois.

Halpa ja hyvä, terveellinen ruoka.

Tuosta syödään kolme kertaa. Eli per annos jääpi hinnaksi vähän yli euro.

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

kesää 2017 heinä – elokuulta

Yksin merelle 28.9.

29.9.2017 Yleinen

Eilen jo piti lähteä kaverin kanssa merelle, kalaan, mutta viimemetreillä hän perui oman tulonsa, joten en lähtenyt minäkään. Kävin shoppailemassa.

Tänään piti olla uusintayritys samaisen kaverin kanssa, ei lähtenyt tänäänkään, joten läksin yksin. En viitsinyt soitella kuka haluais lähteä mukaan. Oli nääs senverran jo myöhäinen iltapäivä, että siinä jos oisin viel oottamaan jotakuta jäänyt, ois jo åimee tullut.

Kurvasin Gåsgrundin kautta ulkomerelle. Näkyi olevan kolme venettä laiturissa. Minä taasen menin testaamaan venettä.

Aaltoa oli juurikin sopivasti, 50-60 cm ja suurimmat oli vahan yli metrisiä. Kokeilin miten käyttäytyy, josko täysillä ajaa vastaseen. Hyvin otto Sarza aallot kunkeulan trimmeillä alas painoi. Toki, eihän se ihan niin pehmeää etenemistä ole, kuin jos pikkasen hellittää, sinne 22-23 solmuun, niin menee ku juna. Hyvä niin. Myötäiseen saa sitten täysillä mennä, kunhan muistaa trimmit palauttaa normiasentoon.

Aikani testiajoa tehtyäni, päätinmennä makkaran paistoon, Kaappariin. Tuo laituri on oiva paikka, helppo mennä yksinkin, kun ei tarvitse pelehtiä ankkurin tai peräliinan kanssa.

Ensin kuitenkin kävin kokeilemassa pikkasen virveliä, eli ulkoilutin Aglialippaa, huonoin tuloksin. Tänne tullessa lähemmäksi, olin muuttanut karttaplotterin näytön ”kalastus”näytölle, jolloin näyttää mahdolliset kalat. No ei näyttänyt mitään, kun ei ollut mitä näyttää. Joten ei ihme, ettei tarttunut muuta kuin kasvillisuutta koukkuun.

 

Siispä sitten tulien tekoon ja Kabanossit lämpenemään. Ja tietysti pakki vesineen tulille myös. Mikään ei ole parempaa kuin kunnon notskisumppi.

 

Tällä kertaa viel tuoreen korvapuustin kera. Onneksi se korvapuusti oli syötävää, eikä päässä tuntuvaa ….

 

 

Maistus varmaan sullekin ..

 

 

 

 

Oli vaan ”pakko” ottaa nää videot. Olosuhteet kun mielestäni parhaat mahdolliset. Näitä voipi sit talvella katsella ja haaveilla seuraavan kesän reissuja.

Täälä kun yksikseen on, saapi päänsä tyhjennettyä niistä vähäisistäkin ”murheista” mitä ehkä on.

Ei oo enää.

Vähän ennen seitsemää läksin kotia kohti, tulee meinaan pimee aika aikaisin. Jo ennen kasia alkaa toi näkyväisyys olla hakusessa. Esim verkkomerkkejä ei välttämättä nää.

 

 

Siispä seuraavaan kertaan.

 

 

 

 

 

kesältä heinä-elokuuta : https://kipparinsilmin.blogi.net/blog/

Kaverin kanssa Kaapparissa

21.9.2017 Yleinen

Muistutus kesän toisesta bligiosoitteesta :

https://kipparinsilmin.blogi.net/blog/

Siellä on heinä – elokuulta yhteebsä 44 juttua ja vielä syyskuulta 7.

 

Kun tiesin, että päivä tulee olemaan hieno, pyysin Masin kaverikseni merelle. Käytiin ensin lounaalla, joten ei tarvinnut kaupasta hakea kuin pullat, nuotiokahveelle.

Kunnon pakkikahvit

Ja kahvit perinteisesti Masin kanssa pakilla keittäen nuotiolla, ja tällä kertaa Kaparen’issa.

Jatkossa aion käyttää saaresta yleisesti käytössä olevaa muotoa : Kaappari .

Siinä aikamme pyörittyämme, Masi bongasi örkin, jollaista en ollut kuunaan nähnyt.

Hepokatti, iso, noin 8 cm plus tuntosarvet

Kun kaffet oli hörpitty, oli aika opiskella. Masi oli siinä verraton apu:

Paperiset ohjeet oli Englannin kieliset, joten tavaamista riitti

Opiskeluun oli syyllinen, päydällä oleva drone. Se ei lukuisista yrityksistämme suostunut kalibroimaan kompassiaan, joten joutui taas lennättämään siinä toivossa, että ei ota ritoloita.

Ei ole helppo laji, ei. Ilmeisesti ei tuo Gyrokaan oli oikeissa asetuksissaan, kas kun vaappuu kun antaa leijua !!!

Siispä pitää jatkaa dronen hienosäätöä joskus paremmalla ajalla. Ja mieluimmin jonkun avustamana, sellaisen, joka oikeesti tietää näistä härveleistä jotain.

Sitä apua odotellessa …

Dronea lennättämässä

21.9.2017 Yleinen

Läksin parkkipaikalle treenaamaan dronen lentoratoja.

Yrityksistäni huolimatta, en saanut kompassia kalibroitua ohjeidenkaan opastuksella, mutta tuntuu tuo lentävän ilmankin. Tosin varoittavat, että voipi koko keksintö hävitä pitkällekkin.

Koska kompassi ei ole kondiksessa, kokeiluissani olin havaitsevani ison puutteen, kotiin palautus namiskukkeli ei painamisestani huolimatta palauta kopteria luokseni. Voihan se olla kyllä osaamattomuuttanikin, mene ja tiedä??

Härveli vaikuttaa tosi hyvältä, tottelee ohjainta unelman lailla. Lisäksi tarvittaessa peijakkaan nopea.

En vielä päässyt harjoittelemaan ”seuraa minua” toimintoa, kunhan nyt oppis muuten hallitsemaan kopterin liikkeet.

Videon kuvasin vapaalla kädellä samalla pitämällä kädessäni ohjainhärpäkettä, siksi kuva heiluu vähän joka suuntaan.

https://kipparinsilmin.blogi.net/blog/

Uudet kujeet

10.7.2017 Yleinen

Aamulla ensimmäiseksi ihailemaan, miltä näytti kaiteet yön jälkeen.

Kyllä noita kelpaa näyttää ja jopa kertoa, etää ihan ite tein. Jopa yllättävänkin lakkamainen pinta. Huomiseksi luvattu sadetta, joten saapi nyt jäädä väliin uusintakäsittely, kas kun pressu pitää saada alas, jolloin voipi tuulessa hieroa rikki pehmeän pinnan.

Eiköhän näitä kauniita päiviä viel tälle kesälle osu ??

Sitten olikin paikan vaihdon vuoro.

Ensin meidän piti mennä Birsskäriin, nro 842, mutta matkalla päätettiinkin vaihtaa kohdetta ja päädyttiin muutama maili lännemmäksi, Stora Hästö:hön, nro 846, jossa emme ennen ole olleet. Birsskärissä sen sijaan viime kesänä kävimme.

Mukava saari. Suojaisa matalahko lahti, vain lännestä käyvä tuuli sopii tähän. Luontopolku, joka on hyvin merkitty, paitsi me ei pysytty merkeistä huolimatta polulla, vaan ”eksyttiin” eteläpuolella saarta pois siitä, saaden kylläkin hienot näköalat eteläiselle saaristolle.

 

 

ensin lounaaseen ja sitten kaakkoon.

 

 

 

 

 

 

kyllä täällä silmä ja mieli lepää.

 

Mutta matkalla tänne ”huipulle” kiinnitti eritystä huomiota puusto. Isoja alueita lehtipuuta ja mikä kummallista, minusta, haapaa on paljon.

Empähän ole ennen törmännyt moiseen saaristossa. Kaippa se on niin, että siksipä meidän saaristomme on niin rikasta, kun se muuttaa muotoaan koko ajan, riippuen millä alueella olet.

 

Siinä oli lenkin jälkeen hyvä huilata. Kelikin kun sattuu oleman ihan kohillaan.

 

 

 

Sitten pitikin alkaa ruuantekopuuhiin. Puita oli, ne oli sahattu pieniksi pätkiksi ja oliva kuivaa koivua. Esimerkillistä toimintaa. Pilkkoa piti itse. Työväline sitä varten oli minulle outo, mutta harvinaisen toimiva, ottaen huomioon, että ei ole Fiskars.

Tuo renkula varressa, lähellä päätä, oli oiva ratkaisu. Ei päässyt luiskahtamaan liian lähelle terää. Empä ole ennen tällaista tavannut.

Tässä saaressa onkin paljon, mitä minä en ole nähnyt tai kokenut. Oppia ikä kaikki.

 

Tulet sain aikaiseksi ja niillä sai viljapossu uutta väriä.

 

Siinä sivussa silmäilin aikani kuluksi kulkupeliämme, joka vielä oli ”tuuletus”asussa. Liepeet ylhäällä, etteivät osu kaiteisiin. Vasta illalla meinaan alas laskea. Huomenna sataa.

 

Heinä – elokuulta löytyy tuolta lisää kun klikkaa

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat