Selaat arkistoa kohteelle finmar.

Naantaliin

31.7.2018 Yleinen

Herätiin helteeseen, joka sinänsä ei yllättänyt. Mutta mutta, kun tätä on nyt jatkunut jo useamman viikon….

Lähdettiin heti ammupalan ja Muistojen bulevardin jälkeen.

Tuuli oli kevyt, 3-4 m/s S joten ei sen suhteenkaan ongelmia.

Taas yllätti matkalla nopeusrajoituskyltin puuttuminen tai että se on jossain pusikossa piilossa. Vasta kun se päättyy, merkki on hienosti näkyvillä. En muistanut tätä, vaikka viime kerralla samassa paikassa ihmettelin samaa asiaa.

Anteeksi nyt vaan, jos aiheutin jollekin mielipahaa, mutta sanoisinko, että paikalliset, korjatkaa asia.

Jonkun matkaa ennen Naantaliin tuloa, on tää sama ukko onkinut aika monta vuotta, toivottavasti ei suotta.

Kauempaa kun katsoo, niin äkikseltää on aika aidon näköinen.

Oli tuolla aikaisemmin venepoliisikin, mutta en nyt siitä kuvaa ottanut.

Satamassa meitä vastaan otti taas kumivene, ja ohjasi Sarzan piltuuseen sekä avusti peräköysien kanssa.

Tätä voipi kutsua palveluksi.

 

 

Suurin piirtein samoilla paikoilla oltiin viimevuonna, joten Sarzankaan ei tarvinnut ujostella.

 

Muumimaailman silta on tuossa ahterin puolella ja ainakin tänään tuuli tuli keulan puolelta. Osittain siksi halusin tälle puolen laituria.

 

Melkeinpä ensi töikseen lähdettiin suihkuun, saunomisaika alkaa vasta klo 17:00.

Kyllä täällä kelpaa saunoa ja meidän tapauksessa, suihkutella. On nää upeet tilat.

Ruuhkaa täällä ei ole, enkä tarkoita pelkästään saunatiloja. Tilaa on satamassa enempi, kuin kertaakaan aikaisemmin täällä vieraillessamme. Epäilykseni vahvisti nuorehko mies, joka satamatiketin meille möi. Maksettiin kaksi yöpimystä saman tein.

Pienen huilin jälkeen syömään. Parinkin ravintolan listoja tutkailtiin ja päädyttiin lopulta Uusi Kilta-nimiseen, vastapäätä ensimmäistä laituria, etelästä jos tulee.

 

Oli hienosti kunnostettu vaiko entisöity.

Tästäkin kabinetista upeet näköalat.

Mutta vessassa meinas leuat loksahtaa.

Tuli melkeinpä Soul Koreasta mieleen.

Suomalasittain todella upea.

Se, että sopiiko tällainen sisusta vanhan talon imageen, voidaan olla montaa mieltä, mutta hieno on vessa joka tapauksessa.

 

Tuosta portaikosta oikealta pääsee tätä komeutta ihmettelemään.

Baaritiskillä oli sitten, ehkäpä rekvisiitaksi, jätetty vanhemman sorttisia tarjoiluastioita.

Nuorempi väki ei ole tommosia nähnyt kuin korkeintaa vanhoissa leffoissa.

Minä olen jopa tuollaisia 70-luvulla käyttänyt viedessäni asiakkaille kaffetta.

 

Ravintolan viereinen katu ja sen varrella olevat vanhat puutalot, ne nyt vaan vieläkin saa sanattomaksi, niin ovat hienoja.

Toivottavasti tulevat sukupolvetkin saavat näistä nauttia, ettei joku arkkitehdin planttu keksi näitä hävittää. Liian monta tapausta Suomessa kun on näin käynyt.

Vähän ennen kuin Laitisille iltaa lähdettiin viettämään, saapui pikkasen isompi paatti.

Ton vois jo melekin laivaksi luokitella, ainakin ulkonäön perusteella.

 

Mielestäni tällainen klassinen muotoilu on paljon hienompi kuin nuo nykyajan jahdit. Ehkäpä siksi meilläkin klassiset muodot omaava Sarza.

Jahdin edessä on juurikin samainen kumivene ja sen kippari, joka opasti meidätkin omalle paikallemme, kuten tuon jahdinkin.

Ilta sujui leppoisasti nauttien hyvästä seurasta ja pienestä purtavasta.

Saatiinpa vielä autokyytikin satamaan.

Huomiseen.

Väderskär, Myrkyluodon Maija

23.7.2018 Yleinen

Niinpä, aapulan jälkeen suorilta Väderskäriin.

 

 

Oli melkeinpä ”ruuhkaa”, vastaantulijoina vain pujeveneitä.

Ne harvat moottoriveneet, jos näkee, on paikallisten, ulkopuolella väylien.

”Myrskyluodon Maijan esikuva on Anni Blomqvistin isoisän sisar Maria (Maija) Lovisa Mickelsdotter. Kalastajanvaimo Maria Mickelsdotter syntyi 1824 ja kuoli 1903. Hän eli elämänsä Väderskärin luodolla. Jannen esikuva on Johan Eriksson, joka kuoli vatsavaivoihin 59-vuotiaana”.

Todennäköisesti se oli tämä talo, jossa Maria oli elänyt. Saunarakennus taustalla.

 

 

Tuossa musiikkiviedossakin näkyy, kuinka Maija ja Janne asettuu ensimmäisenä yönä nukkumaan tähän.

 

Tein myös oman videon, mutta en saanut oikeaa musiikkia, anteeksi.

Saaren sisääntuloon oli kallioon laitettu valkoiseksi maalatut kivet merkiksi, koska ois muuten konstikas tulla.

Vettä jäi veneen alle pahimmillaan 1.3 metriä. Vesi on kyllä kirkasta, mutta se tuo myös haasteen, näkee liiankin selvästi, jolloin on vaikeampi arvioida, kuinka syvää oikeasti on.

Jotenkin mieli olisi tehnyt ajaa tuonne taustalla näkyvälle vanhalle venevajalle, mutta kaukaa jo näki, että tällä veneellä sinne ei ole asiaa. Muinaiset saaristolaisten käyttämät veneet kun eivät tarvinneet vettä alleen kuin pari-kolmekymmentä senttiä, me metrin verran, mieluimmin puoltoista.

Tämä antaa viitteitä meidän kiinnitymispisteestä. Filmissä vene kiinnittyi melkeinpä meidän perän puolelle

Päästäksemme lahdukan, Hemhamniksi kutsutun, toiselle puolelle, oli pikkaisen haasteita paikka paikoin löytää polku. Tuossa kaislikossa varsinkin.

Päästiin kuitenkin, kahveja ei keitetty, eikä talon tarpeita ollut odottamassa, joten me päästiin paljon vähemmällä kuin aikoimaan Maija ja Janne.

Mut hiki oli meilläkin.

 

Oli vähän huonolla hapellä tämä venetarvikevaja..

Jossain vaiheessä muovia laitettu katoksi, mutta ajan patina oli senkin haurastuttanut. Sisälle ei uskaltanut astua. Lahoja suurin osa lankuista. Vahinko.

Seuraava rakennus olikin sauna, savu-sellainen. Melko hyvässä kunnossa.

Voisin jopa kuvitella, että ihan lämmitettävissä. En kokeillut.

Oletettavasti navetan virkaa suorittanut rakennus, sekin aika ok, katto oli uusittu joskus kivi ja miekka.

Oli jotain mineriittin tapaista??

 

 

Itse päärakennus oli ajan saatossa myös ”pikkaisen” kärsinyt.

Takaseinä ”vähän” pullahtanut, mutta muuten ois vielä pelastettavissa.

Lattialankut ihan terveitä, noin äkikseltää katottuna. Eikä hellassakaan mielestäni mitään vikaa.

 

 

Jopa vanha silakkatynnyri, ehjä, niin kuin kerrossänky.

Kävimme myös saaren toisella puolen, melkein. 

Polku vei haapametsikön läpi. Luonto oli tätäkin kohdellut kaltoin. Toisaalta, ompahan örkeille syötävää ja koteja.

Huipulle matkalle oltiin törmätä merikotkaan. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ennättänyt kameralla ottamaan kuvaa, sitä vaan ihaili sen nousua. Matkaa oisko ollut 20 metriä, mistä nuosi, lensi vartakkaiselle saarelle, ja laskeutui.

 Tämä on jäljellä ja merkkejä oli entisistä linja- tai joistain muista merkkien kiinnityksistä.

Nähtiin merikotka vielä uudemman kerran, kun oltiin takaisin tultu veneelle. Siksi en oikein uskaltanut kuvata dronella niin paljon kuin olisin halunnut. Olen nähnyt liian monta videota siitä, kuinka kotka vie dronen.

Kalliossa, missa vene oli kiinnittyneenä tuossa musavideossa, oli kivistä tehty risti, sekä kulmissa hyvin vanhat sepän tekemät taokset.

Takaisin kun kahlasimme heinikon läpi, jossa ei sitten punkitkaan viihdy, (ainakaan emme löytäneet), käytiin kurkkaamassa vielä yhtä rakennusta. Oisko ollut jokinmoinen varustevaja?

 

 

 

Ehkäpä nuo pullot eivät olleet vielä Maijan aikaan, 1800-luvulla. Eipä tainnut styrox-laatikoitakaan olla tuolloin.

Kalan perkuupöytään jalat oli otettu metsästä. Oli leppä päässyt uuteen tehtävään.

Reistireivuut tehty sen verran tukeviksi, ettei varmana hutkunut.

 

Kyllä ei mennyt tämä päivä hukkaan.

Jäi oikeesti jälkipolville kertomista.

 

Itään ja samalla lähemmäksi Maijan saarta

22.7.2018 Yleinen

Herättiin tavanomaista aikaisemmin. Tuuli oli kääntynyt 180 astetta, kuten olin epäillyt sen sekevän, mutta en sen voimakkuutta. Siispä pikainen aamupala ja liikkeelle.

Pohjoisimmassa päässä väylän ohittaessa viimeiset luodot, on molemmin puolin kummelit, joissa on keskellä aukko. Varmaankin aikoinaan niihin on tuotu myrskylyhdyt, koska aukot ovat aivan pohjois-etelälinjassa, kuten väyläkin. Toimi majakkana hyvin, jos näin oli menetelty. Hienoja joka tapauksessa.

Kalliot täällä päin hyvin hioituneita, liekö tuuli ja allot, vai jo jääkausi vaiko kaikki yhdessä. Mitäpä minä sitä murehtimaan, hienoja ovat.

Mökki oli rakennettu enempi kuin paljaalle kalliolle, eikä oltu , ainakaan silmin nähden, vaijereille kiinni, kuten oli Lofoteille.

On tuossa kuitenkin meren selkää, mistä puhkua. Kun viivaimen vetää, niin taitaapi osua Uumajaan.

 

 

Tällaisia kallion muotoja en ole ennen nähnyt, siis näin paljon.

Tuntuu, että vois mennä silittelemään, niin sileitä ovat.

Tuostä pikkaisen matkaa eteen päin, oli melkoinen mökkikylä, ja niiden vieressä niin vierasvenesatama kuin hotellikin.

Hamnsundenits Gästhamn, nro 1140.

Jännästi taloissa savupiiput ulkopuolella nurkassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei tarvinnut ajaa tästä kapaikosta kuin pari mailia, ja saavuttiin vinkkinä saatuun Silverskäriin.

Pikkasen joutui hakemaan rantautumispaikkaa, mutta löydettiin kumminkin.

Tuuli tuli etelästä, joten tuo pikku luoto suojasi hyvin.

 

Täällä ei sitten joka paikassa enää ollutkaan ”posken”pehmeää kalliota.

Portaita sen sijaan oli.

Tiedettiin, että alkupäivästä voi olla ohiajajia, mutta mitäs sitten.

Laitoin sen verta huolellisesti kiinni, että ohiajaien allot kestetään, ainakin kiinnitykset kestää.

 

 

 

 

 

Niitä sitten riittikin. Onneksemme kaikki eivät olleet ihan yhtä aikaa liikkeellä.

Tämä (alla) taitaa olla paikallisen yrittäjän paatti, joka kuskaa turisteja ulkomerelle, ainakin näytti vähän siltä. Tässä saaressa on matkailutila, joka järjestää yrityksille ja miksi ei tava-ihmisillekin, ihan mitä vaan, mitä täällä voi tehdä: sukelluksia, kongressia, kokousta, metsästystä, kalastusta jne. Paikan erikoisuus on mm että ovat ”haudanneet” shamppanjapuolloja mereen. Innoituksen moiseen olivat saaneet Vrow Maria-hylystä. Siellä kun kuohujuoma, Veuve Clicquot, oli säilynyt melkein 200 vuotta juomakelpoisena. Vuonna 2011 he upottivat ensimmäiset shampanjat 4 asteiseen veteen. Pitäisi kuulemma olla vuoden ympäri tuo lämpötila. Syvälle pitää laittaa, koska esim Utössä oli mitattu 11 metrin syvyydessä 11 asteen lämpöjä muutama vuosi sitten. Voisin veikata menestystä tuolle kuohuvalle. Aina löytyy niitä hulluja, jotka ovat valmiita maksamaan tuollaisestakin erikoistuotteesta. Tiettävästi missään muualla ei, vielä, moista tehdä. He ovatkin nimenneet tuotteen – Havets Champagne! –

Pienen lenkin ja tirsojen jälkeen heräsin ja ihmettelin, aaltoja eri suunnasta. Oli tuossa vaiheessa vielä punkassa ja samalla kuulin vaimean töms…

Pomppasin ylös ja keulaan. Tuuli oli uhmannut kaikkia ennusteita jä kääntynyt 180 astettä, pohjoiseen. Meillä veneen etelän puolella laakea kivi, johon keula oli sivusta pehmeästi ottanut. Ei auttanut, kuin kiinnitykset irti ja paikan vaihto. Jäi käymättä tuolla tilalla, joka on saaren etelän puolella.

Pikainen vilkaisu karttaa ja viisi mailia lähemmäksi huomista kohdetta, löytyi saari, johon ekalla yrittämällä saatiin ankkuroitua. Skabbholm.

 

Kun päästiin tänne, täällä tuulen suunto oli etelästä, kuten pitikin.

Pikähän peijuuni sai aikaan edellisessä tuon ihmeellisen eron tuulen suunnassa.

Ei ollut edes mitään matalapainetta tai vastaavaa????

Josko saan viellä illan kuvia ??

 

Pois hulinoista

20.7.2018 Yleinen

Paikallinen Varboden oli vähän hujan hajan. Käytiin eilen illalla jo ”vakoilemassa” ja parannusta ei ollut yön/aamun aikana tapahtunut. Lisäksi palautuspullo/tölkki automaatti oli rikki ja ohjasivat läheiseen K-kauppaan. Aika erikoista, kilpailijalle piti mennä. Saattaapi olla, että ei ollut henkilöä irroittaa vastaan ottamaan pulloja. Vilaukselta näin takahuoneeseen ja se oli täynnä purkamattomia häkkejä tavaraa, joka me huomattiin paikoin tyhjistä hyllyistä. Varsinkin juomahyllyt, oisko ollut neljättä osaa myytävänä normi valikoimista.

Saatiin kuitenkin jonkin moiset hankinnat tehtyä ja päästiin takaisin merelle.

 

Vastaan tulijoita oli niin että riitti. Mihinköhän noi kaikki mahtuu, kun osa laitureista varattu niille Pokemoneille, vai olikohan se Poker Run.

Sellainen kiulu tuli vastaan, mutta en kerennyt kameraa kaivaa, kun oli jo ohi.

Keli oli kohillaan, kuten kuvasta näkyy.

Eteläkärjestä käännyttiin länteen ja pienen tovin jälkeen pohjoiseen. Tavoitteena Örsundetin kapeikko ja sen ylittävä silta, jonka vieressä on nro 1270 satama. Siellä on seutukunnan halvin nafta, 1.459 €/lt. Pahimmillaan ollaan maksettu 1.88/lt. Septikin saatiin tyhjennetty ja olis saatu vettäkin, mutta sen olin jo tehnyt Marianhaminassa. Paikka on Eckerön ja Hammarlandin välissä, eli yhdistää ne.

On jopa muutama vieraspaikka, mutta sosiaaliset tilat eivät houkutele. Kävin veskissä, joka ois kaivannut ”pientä” pintapuhdistusta.

 

 

Paikalline asuntovaunualue, joka vaikutti oikein upealta, omalla hiekkarannalla, näin kauempaa katsottuna.

 

Mökkejä täällä on aika tiheään.

 

Toinen toistaan hienompia. Ei mitään pers aukisten aluetta.

 

 

Siitä muutama maili vielä pohjoiseen ja koilliseen johtavaa väylää hetken.

Koska ilma on enempi kuin kostean lämmin, parkkeerasimme pieneen saareen, Östra Algrundetiin, heti väylän itäpuolella. Hyvä paikka rantautua.

 

Yllätys oli melkoinen, kun minä kerkesin mereen ennen Madamea. Olin ihan hikimärkä. Levätön, viileä merivesi virkistää, ainakin hetkeksi.

Ranta oli loppupeleissä todella hyvä. Suorastaan portaat luonto tehnyt veneilijöille.

 

Tuota keltaista jäkälä/sammalkasvustoa oli aikas reilusti.

 

 

Matka jatkuu Kråkskäriin, Föglön lähelle

18.7.2018 Yleinen

Herättiin jo niin tuttuun lämpöön, hellettä piisaa.

Ajeltiin suorilta (Lilla) Kråkskäriin, vain yhdessä saaressa käytiin rantautumista tutkailemassa, joka epäonnistui. Tai siis ei menty edes ihan rantaan asti, kun näki rannan täydeltä pään kokoisia kiviä.

Mukava pikku saari, joka heti sitten hellettä uhmaten kierrettiin, jonka jälkeen oltiinkin valmiita mereen. Onneksemme ei ollut sinilevää, jota alkoi sitten ilmaantua kolmen jälkeen iltapäivällä, nyyh.

Matalat ovat vedet näillä main. Väylien ulkopuolella saapi olla tarkkana.

Videossakin näkyvä isohko fiskari yritti lähestyä tätä saarta, mutta kääntyivät pois, kun tähystäjä huuteli kipparille veden mataluudesta. Se saattaa yllättää, nimittäin näkee jopa kolmen metrin syvyyteen, eli loppupeleissä ei oli edes kovin matalaa.

Kiva pikku saari.

Vesi on kirkasta, kuten näkyy.

Pientä limamaista kasvustoa, mutta suurin osa kuuluu asiaan.

 

Tämmöisiä tiilen punaisia kiviä en ole ennen nähnytkään, siis meressä.

 

Enkä jäkälä kasvavan jonossa. Ilmeisesti halkeamaa pitki ovat kasvamassa. Oli pariakin lajiketta, tarkemmin tuntematta alaa??

 

Ja sitten tämä kuusenoksa. Tuolta katajikon alta pukkaa 3-4 metrin matkan käpyistä oksaansa, saakohan paremmin sitten uutta kasvustoaan levitettyä?? mene ja tiedä.

 

Pysykää kanavalla, että tiedätte, missä Sarza huomenna luuraa.

 

Västerlandet ja illan otokset

16.7.2018 Yleinen

Aurinkoa kuvasin ja yllätyksekseni, linuja ”eksyi” kuviin.

Vahinko, että ei enempää, noista kun saa aika upeita kun pikkasen hidastaa.

Pysykää kanavalla.

Bodön kautta Västerlandetiin

15.7.2018 Yleinen

Oikotietä pitkin hissukseen ajeltiin Bodö:hön. Lahdukka oli pikkasen matala ja kasvustoa lainehti siellä ja täällä. Ruokailu kuitenkin suoritettiin siellä. Haikailtiin molemmat, että kun ei täällä oikeesti voi uida, edes kastaa itseään.

Maisemat oli Mavicin silmin katsottuna upeat, me ei niitä ”livenä” nähty, kun ei maissa muuten käyty, kuin kiinnitykset ja niiden irroitukset.

 

Ankkurikäysikin oli sitten pikkasen limanen, kun sain sen ylös.

Tästä käynnistä ei paljon jälkipolville ole kerrottavaa.

Varmaankin toisella puolen niemeä olisi ollut ihan jees.

Sen sijaan tämä Vesterlandet on paratiisi. En ymmärrä, miksei suorilta tänne tultu.

Ollaan oltu tässä saaressa ennenkin, mutta silloin pohjoipäässä.

 

Vesi oln sen verran puhdasta, että pienen lenkin jälkeen molemmat pulahti sinne.

Kylläkin eri aikaan.

 

 

Täällä on tuommoin pieni lampi, joka ilmeisesti täyttyy enempi merenkäynnin aikaan saamisen tuloksena, kuin esim sadevedestä.

Se on noin metrin meren yläpuolella.

 

Kasvillisuus on tyypillistä ulkosaariston lajistoa.

Matalaa katajaa ja jonkin sortin kanervaa tai jotain, saman tyyppistä kuin lapissa tuntureilla.

 

Tuo pyörä ei käsittääkseni kuulu alkuperäiseen kasvustoon.

Joku oli vetänyt isommankin herneen nenäänsä.

 

 

 

Kallioissa on mita merkillisempiä muitoja ja värejä.

 

Melekin Englannin lipunkin on Luoja tänne värkänny.

Aika mageen näköinen.

 

 

 

 

Päivän upee videoo Västerlandetista

 

auringonlaskua ja muutakin

14.7.2018 Yleinen

Kytätessäni auringon laskua, kuului aikamoisen dieselin jyrinää lähistoltä. Hetken päästä selvisi, ja selviaa sinullekin, kun videon katsot, mikä aiheutti se jyrinän.

 

 

Hanko 12.7.

12.7.2018 Yleinen

Nyt oltiin jo riittävän kauan oltu ilman saunaa, joten kohti Hankoa.

Tämänkin ohi vuosien varrella tullut monesti mentyä.

Siltikin se aina ihastuttaa. Kyllä ne ennen vanhaan viittii oikeesti tehdä kunnolla jopa kummelit.

GoProllakin oli nyt pitkästä aikaa käyttöä:

Toisaalta, nykyisin ehkäpä tehdään ”kunnolla” pienvenesatamat.

Ja niitä tarvitaan, mihinkäs muuten nää kaikki saatais mahtumaan.

Mekin olemme täällä.

Toisaalta, tultiin myöhössä, sinilevä kerkes ennen meitä……

Kyllä ne ennen vanhaa osasivat talotkin tehdä kunnolla.

En tiedä talojen ikiä, mutta niin vaan pystyssä ovat ja ilman hometta.

 

Kandeis nykyrakentajien käydä oppia ottamassa, mitenkä noissa teknisesti ilmanvaihto ihan luonnon menetelmillä otettu huomioon.

On rossipohjaa, on kakluunia nurkissa, on punamulta maalia, tai ainakin pellavaöljypohjaista tms luonnon väriä, jotta lauta hengittää.

Saunassa saatiin käydä ja edelleen, yksi parhaista, mitä löytyy. Pehmeät läylyt, eikä mikään grilli. Sekä tietty näköala suoraan satamaan ja merelle.

Kun ruokapaikkaa etsittiin, kiinnitin huomiota tuohon trapetsitaiteilijaan.

Ehkäpä ei ollut tarkoitus tulla näytille tänne satamaan, siis pelkästään. Saattoi olle ihan muissa töissä.

 

Huomenissa sitten lisää juttua.

 

Grytskärin seikkailut jatkuvat

11.7.2018 Yleinen

Aurinko helli meitä tänää todellakin.

Paikan vaihto ja täysin plägä, edelliseen kävi pieni tuulen vire.

Söimme itsemme aivan ähkyiksi, joten meni pikkasen henkeä vetäessä.

Lähelle pöllähti jossain vaiheessa purkkari, joka ei syystä tai toisesta pitkään viihtynyt lahdukassamme.

Läksimme kuitenkin vähän myöhemmin lenkille. Saaren länsipäässä on pieni kalliokieleke, johon oli jossain vaiheessa tullut vene ja sinne asti päästyämme, juttelimmekin heidän kanssaan aika tovin.

Olin ajatellut, että radiossa, telkkarissa sekä netissämme jotain häikkää, kun on huonot yhteydet, mutta tapaamamme naapurit valittivat aivan samoista ongelmista. Eli, aluella nyt vaan sattuu olemaan hyonot kentät.

Tässäpä pieni pläjäys heidän veneestään.

Näköalat rupattelupaikalla oli oivallinen.

 

Näitä muurahaisten valtateitä oli tässä saaressa monessa paikkaa.

Tässäpä pientä havainnointikuvaa.

 

 

On ne merkillisiä otuksia, kun oikeen valtatiet raivaa.

 

 

Tämmösen vastavalokuvan otin, kun mielestäni tuo meri välkkyy niin hienosti, mutta ei taida välittyä oikea ”tunnelma” tästä otoksesta.

 

Siitä jatkettuamme, olikin maasto pikkaisen haasteellisempaa. Lopulta kävelimme ohi kohdan, josta olisi pitänyt mennä saaren poikki välttääksemme mökit, jotka saaren itäpäässä ovat. Mutta mepä melkeinpä törmättiin ensin päärakennukseen ja myöhemmin saunaan. Saatiin sitten mustikan varpujen seassa tarpoa tovi, ennen kuin päästii paremmalle polulle, joka toi meidät sinne, minne tavoitteemme alun alkaen oli, Sarzan luo.

Pysykää kanavalla.

Tarinat eivät lopu tähän, vaan huomenna jatkuu……