Selaat arkistoa kohteelle dronea lennättämässä.

Kotiin tulo ja ongelmia

21.5.2018 Yleinen

Kun pejantaina lähdettiin tuulisessa ja viileässä kelissä kotia kohti, tuli koneongelmia.

Kurvattiin Rövarin laituria rantautumismielessä katsastamaan, kun koneen öljypaineet laski hälyyttävästi.

Pieni keskimmäinen mittari mittaa öljyn paineet, ja pitäisi olla yli puolen välin eikä noin, kuten nyt.

Ja kun tyhjäkäynnille laitoin, oli vielä hälyyttävämpi.

 

 

 

 

 

Kyllä vähän kylmäs ajella kotiin, kun ei päältä päin nähnyt mieään, kun konehuoneeseen vilkaisin.

Rannassa seuraavana päivänä juttelin kaverin kanssa, jolla ollut useammassakin veneessä saman moinen kone. Hän kertoili, että yleensä tuo viittaa öljybpaineventtiileihin. Olin yöllisen tutkailun perusteella tullut samaan tulokseen keskustelupalstoja selatessani.

Sattui vielä tällä kaverilla olemaan veneessään osat, jotka siis ostin. Siispä asentamaan.

Tässä mötikässä, joka toimiin öljyn lauhdittimena, on nämä venttiilit.

kävi kuitenkin sillai, että kun olin asentanut ja koeajolenkin tehnyt, niin vyoti pikkaisen öljyä.

Paineet olivat ok.

 

 

 

 

Tuossa hyvin ilmenee, missä asennossa painemittarin viisarin kuuluu olla.

 

Sitten kävi vahinko, kiristin pulttia pikkaisen liikaa, jolloin napsahti poikki.

Tuossa ruuvarin kärjen kohilla on se poikkimennyt.

KELE …….

Nyt saa jäädä huomiseksi katkenneen irroitus, kun tuo selkäkipu taas rajoittaa aherrusta.

Se on vihoitellut nyt vesillelaskusta asti, tuli riehuttua liikaa silloin.

 

Otin kuitenkin dronen mukaan, joten päätän tän raportoinnin ilmakuviin.

Vaikka veneitä onkin aika paljon kentällä, täytyy muistaa, että on vasta 20.5. Joskus 70-luvulla ensimmäiset laskut tehtiin vasta 13-16.5.

 

Amiraalisatamassa käynti

22.4.2018 Yleinen

Soukanniemessä, aivan sen luoteiskärjessä, on ”pers-aukisten” veneiliöiden sataman, lähinnä purjeveneilijöille, Penttalan saari on ihan siinä melkein käden ulottuvilla. Sinne ajaessani, ihmettelin, että en ollut koskaan käynyt, tei ainakaan en muita että olisin. Olinhan kuitenkin -70-luvulla pyörinyt alueella aika paljon, mutta syystä tai toisesta, tuo niemen kolkka oli jäänyt käymättä.

Täälä kertaa käyntini antoikin aivan uuden ulottuvuuden, kiitos Mavic Pro:lle.

Siispä, nauttikaa näkemästänne.

 

 

Panoraamakikkailua

16.4.2018 Yleinen

Kokeilin pikkuisen panoraaman tekoa.

Vaatii opettelua, ettei pilaa hyvää näkymää.

Tämä on kotisatamasta 4-500 metriä ja noin 100 metriä korkeutta.

Vasemmalla Nokkalan satama ja oikealla Suomenojan.

Ja sitten normivideoo Nokkalan kärjestä

 

Mavic pro ja kuvauksia

11.4.2018 Yleinen

Tässä olen harjoitellut ja yrittänyt ymmärtää Maijan (Mavic)  ajatuksen juoksua.

Katsonut ziljoona videoo Youtubesta ja pikkuisen alkaa valottumaan.

Lentäminen sinällään tällä on tosi helppoa, mutta saada korkealuokkaisen kameran kuvaamat videot ”rauhallisiksi”, onkin sit toinen juttu.

Tuntuu että pikkasen kun koskee ohjaimiin, liikkuu liian vikkelään.

Tässä otoksessa yritin jo pikkasen varovaisemmin, mutta vieläkin nykäisee liian hätäisesti tuota sivukäännöstä.

Eniten kuitenkin hämmästytti Maijan kykyä lentää tuulessa, oli semmoset 10 m/s ja mielestäni kuva on aika vakaata.

 

Sitten kotiin ja illalla taas yritin säätää käännöskomentoja, mutta mielestäni vieläkään ne ei ole tarpeeksi ”pehmeitä” noi käännökset.

No, katsoin taas lisää opetusvideoita ja sit selkis. Piti toi sivuttaiskäsky laittaa ihan minimiin. Olin vähentänyt sitä aikaisemmin liian varovasti.

Nyt alkaa olla jo kääntymiset sillä tasolla kuin haluan.

Pitihän sitä sit testata noita sensoreitakin.

Ajoin aikas haipakkaa kohti piha-aitaamme, pidin melkein silmät kiinni, että mitenkä äijän, eiku dronen käy, mutta sehän selviää vai videon katsomalla.

Ootellaan sitten vaan jäiden lähtöä, niin saa Sarzan veteen ja saaristosta lintukuvia.

Leikkaamaton iltalento

15.2.2018 Yleinen

Gopro´lla otettu clippi ja ei käsitelty mitenkään.

Vahinko, kun en ollut ottanut automaattilähtöä, mutta onneksi sentään tajusin kuvata, kuinka tää laskeutuu itekseen vain yhdellä napin painalluksella,

Vaihteeksi Kaapparissa 23-25.9.17

25.9.2017 Yleinen

Pieni kooste käynnistä Kaapparissa

Oltaisiin lähdetty jo päivää aikaisemmin, mutta tuuli sen verta navakasti, että nukuttiin yön yli ja.

Eikö yleensä kannata nukkua yön yli ennen tärkeitä päätöksiä !!!

Ei ollut tuuli tyyntynyt lupauksista huolimatta (ennusteet) ja aallokko oli kohtuullista, 1.5 metristä, joten kiltisti sisäväylää, Svinösundin kanavan kautta.

Suuntasimme ensin Stora Härröseen, mutta kaikki poijupaikat olivat jo varattu. Olihan nyt viikon loppu ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Toki, tuohon laituriin olisi allot ”taipuneet” ikävästi saaden veneen keinumaan enempi kuin kehdon, joten happamia olivat marjat tällä kertaa….

Siitä vaihdoimme läheiseen Rövargrundettiin, jossa oli pieni laiturikin. Ankkuri alas ja keula lauturin kärkeen. Kerkesin käydä tarkistamassa puutilanteen ja että tuuliko liikaa tulentekopaikalle, no tuuli ihan pirusti. Ja niin teki aallot täälläkin samaisen ”taipumisen, nyt sillä erotuksella, että niitä tuli molemmin puolin, ja välillä aika isojakin. Riski oli liian iso jäädä tähän. Jos ankkuri antaisi periksi, olisivat etukaiteet helposti uudelleen muotoillut, eikä välttämättä meidän haluamallamme tavalla. Siispä köydet irti, ankkuri ylös ja menoks.

Tällaisella voimakkaalla itätuulella ei lähistöllä ole kuin yksi hyvä paikka rantautua. Kaparen. Siispä sinne.

 

Laitoimme Sarzan kiinni laituriin, siihen, jossa ei ennen saanut kiinnittyä.

Nyt oli joku nypännyt kyltin pois, jossa kiellettiin kiinnittyminen tähän. Hyvä niin.

 

Tähän ei edes aaltojen ”taipuminen” ihan niin voimakkaasti osunut. Tuo pieni niemennokka hidasti sen vaikutusta aika tehokkaasti.

 

Ulkomeren puolella kuohui, ei nyt ihan hirveesti, mutta kuitenkin.

Korkein yksittäinen mitattu aalto oli tuon kuvan oton aikoihin ollut 2.4 metrinen, joten ei ihme, että tuolla kauempana oleva matalikko kiehuo valkoisena.

Saaressa oli veneitä aika paljon. Jopa sen verran, että päätettiin eka ruoka tehdä veneessä. Oli ruuhkaa tulentekopaikoilla.

Ne, jotka vielä työelämässä, saivat mielestämme ihan rauhassa kärventää makkaransa tulilla ilman meidän kaltaisia eläkeläisiä sotkemassa seassa. Meillä riitti kärsivällisyys odotella heidän kotiin lähtöä, joka tapahtuisi pienten veneiden osalta jo ennen iltahämärää ja isompien osalta huomisen iltapäivään mennessä.

Oli täällä huimapäitäkin liikenteessä.

Nuilla kun joutuu tänne päästäkseen melomaan pienen pätkää paikkaa, johon nää itätuulen mainingit aikas reippaasti pääsee, Rövaren ja Rövargrundetin välistä, josta ei oikeestaan vastarantaa näy.

Hatun noston paikka heille, kun eivät pienestä säiky.

 

 

 

Ilta oli aika hieno, noin kelin puolesta, vaikka ei se tyyntynytkään juurikaan.

Näillä meidän tallennusvälineillä ei valitettavasti kummoisia kuvia saa, joten tää illan tunnelman välittäminen lukijalle jää hänen oman mielikuvituksensa varaan.

Seuraavaan päivään.