Selaat arkistoa kohteelle baikal.

Siperian halki toistamiseen

11.1.2018 Yleinen

Mongolia ohitettiin ilman ihmeempiää. Mitä nyt taas ihmeteltiin isoja eläin laumoja. Hevosia, lampaita ja kameleita. Enen kaikkea ne hevoslaumat,,,,

Venäjän tullikin meni tyylikkäästi, ei mitään murheita. Ihmeteltiin vähän, kun tällä kertaa eivät lillukan varsiin tarttuneet.

Tällä windows movi-makerillä ei pysty pätkimään kuva-kuvalta tota filmiä, joten tulee väärässä  järjestyksessä nää paikat. Sory vaan tästä.

Tuo Baikal kun oltiin sivuutettu, nähtiin aika monessa paikassa, lähinnä suurehkojen kylien kohdilla, isoja vanhojen höyryvetureiden ”parkkipaikkoja”, varmaankin varmuusvarastoituna.  . Niitä oli sit heti paljon, ihan ruskeiksi ruostuneet.

Samoin pelloilla näkyi puimureita, traktoreita tai muita koneita, jotka olivat selkeesti hylätty sinne, joskus jopa keskelle peltoa. Tätä kun kyseltiin junassa, meille kerrotiin : – Kolhoosit saavat koneita, mutta eivät varaosia niihin. Jos menee jokin pikkuosakin rikki, kone jää siihen. On kuulemma helpompi saada uusi kone kuin se tarvittava varaosa. Ja kun kukaan ei varsinaisesti omista koneita, kukaan ei myöskään välitä niistä. Eivät edes viitsi käyttää niita varaosiksi, mieluimmin jättävät niille sijoilleen.

Ja toinen merkittävä ongelma on logistiikka. Vaikka rata kulkeekin halki maan, lähetettyjä tavaroita häviää matkalla, varsinkin jos sattuvat tietämään mitä lähetys pitää sisällään, se ei yleensä pääse perille.

Tämä lähetyttyjen tavaroiden ”katoamis”ongelma jatkui vielä 90-luvulla, Tämän kertoi huolintafirmassa oleva hyvä ystävä.

Sen sijaan omiin vanhoihin autoihinsa, jos jollain sattuu sellainen olemaan, kyläsepät tekevät osat itse ja siten korjaavat niitä.

Menomatkalla nähtii erään talon työmaa, joka nyt sitten sivuutettiin uudelleen. Oli mahdotonta sanoa, oliko talo rakennus- vai pukuvaiheessa. Laudat pihalla yhtä sikin sokin ja tiilet hujan hajan talon ympärillä. Ja talo oli melkein keskellä ei mitään, siksipä varmaankin jäi mieliimme jo tulomatkalla.

Matkan edetessä, huolestuimme ruplien hupenemisen. Olimme jotenkin laskeneet rahamme väärin. Taaloja oli vielä vähän, mutta kysyessämme joiltakin vaihtihalukkuutta, kurssi oli tosi huono, melkeinpä sama kuin pankissa. Taaloilla ei näköjään tee tällä taigalla mitään, rupla rules. Siispä pienen neuvonpidon jälkeen myytiin Pekan ravatti. Saatiin sen verran ruplia, että loppu matka pärjättiin.

Pekka oli pitkään ”katkera” koska hänen ravatti ”syötiin” siperiassa. Olen vieläkin velkaa sen hinnan hänelle.

Moskovassa ei sitten ihan ihmeitä tapahtunut. Sen verta oli rahat vähissä.

Jaroslavlin asema sijaitsee Komsomolskaja-aukion laidalla Moskovan ydinkeskustan koillispuolella, 3,4 kilometriä Punaiselta torilta koilliseen. Saman aukion laidalla sijaitsee kaksi muutakin Moskovan päärautatieasemaa. Vieressä on Leningradin asema, joka on länteen suuntautuvan liikenteen pääteasema (esimerkiksi Pietarin ja Helsingin junat)

Rautatie Pietarin ja Moskovan välille rakennettiin Venäjän keisari Nikolai I:n aikana 1849 ja tällöin Moskova sai ensimmäisen rautatieasemansa. Aseman alkuperäinen nimi oli hallitsijan mukaan Nikolain asema. Vuonna 1923 asema uudelleennimettiin Lokakuun asemaksi ja pian sen jälkeen Leningradin asemaksi. Molemmat nimet ovat yhä käytössä.

Tätä en minäkään tiennyt, että ensimmäinen asema Moskovassa.

Perjantaiaamu

28.12.2017 Yleinen

Aamulla saavuimme Krasnojarskiin. Taas oli iso joki ja aika, vaikka olikin aamu, Tuborgin.

  • pe  4100 km (58 t) Krasnojarsk (Красноярск)

Kaupungissa on laivanrakennus-, kone-, puunjalostus-, nahka-, kemian- ja elintarviketeollisuutta. Lisäksi tuotetaan alumiinia. Kaupungin läheisyydessä Jeniseissä on suuri vesivoimala, joka on yksi maailman suurimmista. Toisen maailmansodan aikana kaupunkiin siirrettiin runsaasti teollisuutta Neuvostoliiton Euroopan puolisilta alueilta.

Metsikkö muuttui vähitellen Siperian lehtikuusivaltaiseksi.

Tästä eteen päin olikin vuoristossa luikertelua, joten juna eteni paikoin aika hitaasti. Välillä oli niin pilvistäkin, ettei nähnyt oikein mitään. Ilmeisesti oltiin paikoin sen verta korkeella.

 

Taišet (ven. Тайше́т) on kaupunki Irkutskin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Birjusa-joen varrella 670 kilometriä Irkutskistaluoteeseen. Kaupunki on Taišetin piirin keskus. Sen kautta kulkee Novosibirskin ja Irkutskin välinen valtatie M53 sekä Siperian rata, josta haarautuu Baikalin–Amurin rautatie ja Abakaniin johtava rata.

Paikkakunta on syntynyt vuonna 1897. Rautatien, maantien ja jokiyhteyden ansiosta siitä kehittyi huomattava kauppapaikka ja hallinnollinen keskus. 

5190 km (76 t) Irkutsk (Иркутск) ohitettiin , sen kummenpia muistoja. Sumu jatkui.

Laskeutumisen Baikalin rannoille sen sijaan muista hyvin.

Sadepilvien seasta alkoi Baikaljärvi näkymään.

Rata kulkee aivan järven rantoja pitkin.

Suurin yllätys oli kuitenkin saapuminen Slju djanka kylään. Ensimmäinen kylä missä oli asemakaava ja taloissa muutakin väriä kuin harmaata. Maatushkoilta ostettiin leipää ja juureksia, ruuat kun eivät olleet muuttuneet mihinkään

5310 km Slju djanka (Слюдянка)

Ja viimeiset Tuborgit nautitiin kauniin kylän asemalla, tosin emme ulkona, koska juna ei tässä kauan pysähtynyt.

Siitä etiäpäin saatiin nauttia kauniista maisemasta. Ikimuisoinen pätkä tätä matkaa.

 

 

Baikalsk (ven. Байка́льск) on kaupunki Itä-Siperiassa Irkutskin alueella Baikaljärven lounaisrannalla ja sijaitsee Siperian radan varrella, 162 km Irkutskista idän suuntaan.

Baikalsk perustettiin 1961, kun sinne alettiin rakentaa suurta sellutehdasta. 

Baikaljärvi tai Baikal (ven. О́зеро Байка́л, Ozero Baikal) on Venäjällä, Itä-Siperian eteläosassa, lähellä Mongolian rajaa sijaitseva maailman syvin järvi.  Järven pinta on 456 metriä merenpinnan tason yläpuolella. Baikaljärven suurin syvyys on noin 1 642 metriä. Baikal on Aasian toiseksi suurin järvi ja se on tilavuudeltaan maailman suurin makean veden järvi, ja se sisältää yli viidenneksen maailman sulan makean veden yhteismäärästä. Baikaljärvi liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1996.

Baikal on myös maailman vanhimpia järviä. Baikaljärvi muotoutui vanhasta hautavajoamasta, ja on siksi pitkä ja kapea. Baikaljärven eläimistö on muotoutunut erilaiseksi kuin muualla. Sieltä tunnetaan yhteensä 2 500 kasvi- tai eläinlajia, joista reilusti yli puolet on kotoperäisiä.

Vähän matkaa Baikalin kaupungista eteenpäin, nähtiin asia, jota minä en ainakaan ole koskaan Suomessa nähnyt.

Bussi oli juuttunut mutavelliin ja oli melkeinpä ”mahaansa” myöden siinä. Matkustajat olivat ulkona ja yrittivät työntää bussia pois siitä liejusta. Meneehän se matkanteko noinkin, aateltiin me. Ja toisaalta. jos et auta bussia pois siitä liejusta, ei matkakaan etene. Minkäs teet. Ai niin, työnnät…..

Tien kunnosta kertoo hyvin se, että Pekka ei olisi noissa olosuhteissa omalla traktorillakaan mennyt ajelemaan tuonne, puhumattakaan bussilla.

Sitten rata alkoikin kääntyä kohti sisämaata ja Baikal jäi taaksemme.

5640 km (83 t) Ulan Ude (Улан-Удэ) haarautuu Mongooliaan menevä rata ja toinen, se jolla alun alkaen piti mennä, jatkaa Vladivostokkiin, Mantsuriaan. Jäipähän kukkulat näkemättä.

Ulan-Ude sijaitsee Siperian radan varrella. Sieltä on rautatieyhteydet Irkutskiin, Mongolian Ulan-Batoriin ja Tšitaan, joiden kautta liikennöidään edelleen suoraan MoskovaanKiinaan ja Vladivostokiin. Kaupungissa on jokisatama ja lentokenttä.

Työkalut, koneet ja tarvikkeet kotiin