Selaat arkistoa kohteelle #awesomesaaristo.

Naantali sai jäädä

1.8.2018 Yleinen

Eilisen päivän saatiin viettää Laitisilla ja mahat täyteen sitä maan mainiota, parasta, kaalilaatikkoa. Madam sai muistella nuoruuttaan Mamin kanssa.

Käytiin vielä kaupassa ja Enin autokyydillä satamaan. Oiskin ollut aikamoinen raahaaminen ostoksissa tässä helteessä.

Tänäänkään ei tarvinnut hosua, koska päätettiin syödä ennen lähtöä, ja oikeen ravintolassa. Merisalissa on edelleen noutopöytä, joka on loistava. Runsaasti erilaisia kaloja ja salaatteja, lämpöisiäkin sen viittä sorttia. Minä arvatenkin keskityin kaloihin. Kyllä kumpainenkin sai mahansa enempi kuin täyteen. Hyvä valinta.

Naantalissa vai oliko Raisiossa, oli sattunut putkirikko, joten emme voineet ottaa vettä veneemme vesitankkiin. Siispä piti ajella Turkusen puolelle, kun on eri runkolinja vesissä.

Olin katsonut kartoista, että Ruissalossa on satama, jossa saadaan vettä ja septitankki tyhjäksi.

Matkalla kapeikossa on sitten pikkasen hienompia taloja.

 

Nämä siis vain pari mailia ennen sitä satamaa. Ja tästä ”rännistä” ajavat myöskin Ruotsin laivat. Onneksemme ei tullut sellaista vastaan, on sen verta kaposta väylää.

Satamassa todettiin, palvelualttiin pojan hyvän myyntipuheen johdosta, että otamme myös dieseliä. Se olikin halvinta, mitä olemme saaneet koko kesän aikana, halvempaa jopa kuin Inkoossa. Tänne tullaan toistekin.

Nyt Sarza oli saanut sisuksensa täyteen meille tuiki tarpeellisia nesteitä, joten etelään päin Airistoa pitkin, kevyessä vastatuulessa, sekä aikamoisessa helteessä.

Eilisen illan esityö kannatti jälleen. Granholm, jonka olin ykkösvaihtoehdoksi valinnut, osoittautui hyväksi.

Ilmeisesti muutkin ovat havainneet tämän mainioksi paikaksi, koska joku oli jättänyt kalliokiilansa, ihan kuin meitä varten!!! juurikin oikeaan paikkaan.

Nauvon lossi näkyy hyvin tähän paikkaa.

Ja syvyyskin riittäisi vaikka purkkarille.

 

Tässä on muutama kivi suojana, jotka hyvin murtaa väylältä tulevat ohimenevien aallot, sekä korkea kallio, jos tuuli olisi navakampi.

Joku nainen tuli tuolta vastaikkaiselta rannalta suppilaudallaan ja niin vain meloskeli takaisinkin.

Huomenissa matka jatkuu etelään päin.

Itään ja samalla lähemmäksi Maijan saarta

22.7.2018 Yleinen

Herättiin tavanomaista aikaisemmin. Tuuli oli kääntynyt 180 astetta, kuten olin epäillyt sen sekevän, mutta en sen voimakkuutta. Siispä pikainen aamupala ja liikkeelle.

Pohjoisimmassa päässä väylän ohittaessa viimeiset luodot, on molemmin puolin kummelit, joissa on keskellä aukko. Varmaankin aikoinaan niihin on tuotu myrskylyhdyt, koska aukot ovat aivan pohjois-etelälinjassa, kuten väyläkin. Toimi majakkana hyvin, jos näin oli menetelty. Hienoja joka tapauksessa.

Kalliot täällä päin hyvin hioituneita, liekö tuuli ja allot, vai jo jääkausi vaiko kaikki yhdessä. Mitäpä minä sitä murehtimaan, hienoja ovat.

Mökki oli rakennettu enempi kuin paljaalle kalliolle, eikä oltu , ainakaan silmin nähden, vaijereille kiinni, kuten oli Lofoteille.

On tuossa kuitenkin meren selkää, mistä puhkua. Kun viivaimen vetää, niin taitaapi osua Uumajaan.

 

 

Tällaisia kallion muotoja en ole ennen nähnyt, siis näin paljon.

Tuntuu, että vois mennä silittelemään, niin sileitä ovat.

Tuostä pikkaisen matkaa eteen päin, oli melkoinen mökkikylä, ja niiden vieressä niin vierasvenesatama kuin hotellikin.

Hamnsundenits Gästhamn, nro 1140.

Jännästi taloissa savupiiput ulkopuolella nurkassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei tarvinnut ajaa tästä kapaikosta kuin pari mailia, ja saavuttiin vinkkinä saatuun Silverskäriin.

Pikkasen joutui hakemaan rantautumispaikkaa, mutta löydettiin kumminkin.

Tuuli tuli etelästä, joten tuo pikku luoto suojasi hyvin.

 

Täällä ei sitten joka paikassa enää ollutkaan ”posken”pehmeää kalliota.

Portaita sen sijaan oli.

Tiedettiin, että alkupäivästä voi olla ohiajajia, mutta mitäs sitten.

Laitoin sen verta huolellisesti kiinni, että ohiajaien allot kestetään, ainakin kiinnitykset kestää.

 

 

 

 

 

Niitä sitten riittikin. Onneksemme kaikki eivät olleet ihan yhtä aikaa liikkeellä.

Tämä (alla) taitaa olla paikallisen yrittäjän paatti, joka kuskaa turisteja ulkomerelle, ainakin näytti vähän siltä. Tässä saaressa on matkailutila, joka järjestää yrityksille ja miksi ei tava-ihmisillekin, ihan mitä vaan, mitä täällä voi tehdä: sukelluksia, kongressia, kokousta, metsästystä, kalastusta jne. Paikan erikoisuus on mm että ovat ”haudanneet” shamppanjapuolloja mereen. Innoituksen moiseen olivat saaneet Vrow Maria-hylystä. Siellä kun kuohujuoma, Veuve Clicquot, oli säilynyt melkein 200 vuotta juomakelpoisena. Vuonna 2011 he upottivat ensimmäiset shampanjat 4 asteiseen veteen. Pitäisi kuulemma olla vuoden ympäri tuo lämpötila. Syvälle pitää laittaa, koska esim Utössä oli mitattu 11 metrin syvyydessä 11 asteen lämpöjä muutama vuosi sitten. Voisin veikata menestystä tuolle kuohuvalle. Aina löytyy niitä hulluja, jotka ovat valmiita maksamaan tuollaisestakin erikoistuotteesta. Tiettävästi missään muualla ei, vielä, moista tehdä. He ovatkin nimenneet tuotteen – Havets Champagne! –

Pienen lenkin ja tirsojen jälkeen heräsin ja ihmettelin, aaltoja eri suunnasta. Oli tuossa vaiheessa vielä punkassa ja samalla kuulin vaimean töms…

Pomppasin ylös ja keulaan. Tuuli oli uhmannut kaikkia ennusteita jä kääntynyt 180 astettä, pohjoiseen. Meillä veneen etelän puolella laakea kivi, johon keula oli sivusta pehmeästi ottanut. Ei auttanut, kuin kiinnitykset irti ja paikan vaihto. Jäi käymättä tuolla tilalla, joka on saaren etelän puolella.

Pikainen vilkaisu karttaa ja viisi mailia lähemmäksi huomista kohdetta, löytyi saari, johon ekalla yrittämällä saatiin ankkuroitua. Skabbholm.

 

Kun päästiin tänne, täällä tuulen suunto oli etelästä, kuten pitikin.

Pikähän peijuuni sai aikaan edellisessä tuon ihmeellisen eron tuulen suunnassa.

Ei ollut edes mitään matalapainetta tai vastaavaa????

Josko saan viellä illan kuvia ??