Amiraalisatamassa käynti

22.4.2018 Yleinen

Soukanniemessä, aivan sen luoteiskärjessä, on ”pers-aukisten” veneiliöiden sataman, lähinnä purjeveneilijöille, Penttalan saari on ihan siinä melkein käden ulottuvilla. Sinne ajaessani, ihmettelin, että en ollut koskaan käynyt, tei ainakaan en muita että olisin. Olinhan kuitenkin -70-luvulla pyörinyt alueella aika paljon, mutta syystä tai toisesta, tuo niemen kolkka oli jäänyt käymättä.

Täälä kertaa käyntini antoikin aivan uuden ulottuvuuden, kiitos Mavic Pro:lle.

Siispä, nauttikaa näkemästänne.

 

 

Jäät luovuttivat tältä talvelta

21.4.2018 Yleinen

Pitihän se käydä katsomassa, oliko ne lähteneet.

Siispä, kohta saa Sarza2 heittää talviturkkinsa.

Panoraamakikkailua

16.4.2018 Yleinen

Kokeilin pikkuisen panoraaman tekoa.

Vaatii opettelua, ettei pilaa hyvää näkymää.

Tämä on kotisatamasta 4-500 metriä ja noin 100 metriä korkeutta.

Vasemmalla Nokkalan satama ja oikealla Suomenojan.

Ja sitten normivideoo Nokkalan kärjestä

 

Utuinen auringonlasku

15.4.2018 Yleinen

Olin rannassa venehommissa ja kuinkas ollakkaan, horisontin, tai pikemminkin puiden taakse laskeva aurinko houkutteli kauvamaan Mavicin esiin ja ikuistamaan punertava taivaan ranta.

Siirryin kuitenkin vajaan kilometrin päähän satamasta ja se oli ilmeisesti virhe. Tuli hussakka pilvet kameran ja auringon väliin.

Eipä sitä tuolta rannasta huomannut.

Tulipahan otettua samalla ympäristöstäkin minulle uudenlaista kuvakulmaa.

Ainahan tuo pikkaisen erilaiselta näyttää.

Rekisteritunnustarra veneen molempiin kylkiin
Kylttikeskus.fi

Kuvauksia ilmasta jatkuu

12.4.2018 Yleinen

Tänään aloitin ohjaustehostimen asennusta veneeseemme ja kun keli oli kohillaan, lentelinkin pikkasen.

Joku on sanonut, että vain harjoitus tekee mestarin, niin siksipä pitää lennellä, että oppis niksit.

 

Mavic pro ja kuvauksia

11.4.2018 Yleinen

Tässä olen harjoitellut ja yrittänyt ymmärtää Maijan (Mavic)  ajatuksen juoksua.

Katsonut ziljoona videoo Youtubesta ja pikkuisen alkaa valottumaan.

Lentäminen sinällään tällä on tosi helppoa, mutta saada korkealuokkaisen kameran kuvaamat videot ”rauhallisiksi”, onkin sit toinen juttu.

Tuntuu että pikkasen kun koskee ohjaimiin, liikkuu liian vikkelään.

Tässä otoksessa yritin jo pikkasen varovaisemmin, mutta vieläkin nykäisee liian hätäisesti tuota sivukäännöstä.

Eniten kuitenkin hämmästytti Maijan kykyä lentää tuulessa, oli semmoset 10 m/s ja mielestäni kuva on aika vakaata.

 

Sitten kotiin ja illalla taas yritin säätää käännöskomentoja, mutta mielestäni vieläkään ne ei ole tarpeeksi ”pehmeitä” noi käännökset.

No, katsoin taas lisää opetusvideoita ja sit selkis. Piti toi sivuttaiskäsky laittaa ihan minimiin. Olin vähentänyt sitä aikaisemmin liian varovasti.

Nyt alkaa olla jo kääntymiset sillä tasolla kuin haluan.

Pitihän sitä sit testata noita sensoreitakin.

Ajoin aikas haipakkaa kohti piha-aitaamme, pidin melkein silmät kiinni, että mitenkä äijän, eiku dronen käy, mutta sehän selviää vai videon katsomalla.

Ootellaan sitten vaan jäiden lähtöä, niin saa Sarzan veteen ja saaristosta lintukuvia.

Mavic Pro ja ekat otot

6.4.2018 Yleinen

 

Pääsiäisen herkkuja

3.4.2018 Yleinen

Pitihän sitä Pääsiäiseksi Lammaspaistia hommata.

Olin asioilla kiirastorstaina, ja ”eksyin” Olarin Prismaan, jossa etsiskelin lampaan paistia, vaan ei ollut jäljellä.

Siitä kiireellä Ompun vastaavaan kauppaan. Sinne päästyäni sain huomata hyllyn olevan täälläkin tyhjän. Olin jo menettämässä toivoani, kun hyllyn täyttäjä saapui kahden lihalaatikon kanssa paikalle. Kuinkas ollakaan, molemmat täynnä etsimiäni paisteja. Kaveri melkein kiroillen latasi tuotteet esille ja minä ihmettelemään hänen torailuaan, joka ei ollut mitenkään negatiivista meitä asiakkaita kohtaan, vaan pikemminkin heidän kylmätilojensa ahtautta. Oli kuulemma tullut häkilleinen, noin kymmenen laatikkoa, paisteja, mutta kun hän ei löydä niitä sieltä laatikon paljouden keskeltä. Toivottelin hänelle hyvää etsintäonnea poimiessani suurimman läytämäni paistin kärryihini.

 

Painoa oli 1.7 kg, jonka pitäisi riittää meille ja meidän vieraillemme jopa päinohäviön jälkeenkin.

Valmiiksi maustettu, koska olisin itsekin hieronut pintaan samanmoisia yrttejä. Jäipähän se työvaihe pois.

Sunnuntaiaamuna liha lämpiämään pöydälle. Itseasiassa, olis pitänyt edellisenä iltana ottaa jo jääkaapista pois, sillä nytkin oli vielä sisälämpö 16 astetta, vaikka kerkes olla neljä tuntia huoneen lämmössä.

Karjalaiseen tapaan, tein särätyyppisesti, paljon juureksia.

 

Kuorittuani ne, paloittelin aika ”rouheesti”.

Selleri, lanttu, palsternakka, sipuoli porkkana, valkosipuli, siinähän niitä.

Aitoon Särään tulisi vielä perunat kokonaisina joukkoon, mutta tällä kertaa halusin valkosipuliperunat lisäkkeeksi.

 

 

 

Perunat viipaloin käsi, kone kun tekee aika paljon ”mössömpää” vaikkakin ehkä viipaleiden paksuus olisi ollut tasalaatuisempaa, mutta kuka sitä huomaa….

Perunahan pitää viipaloituna huuhdella ja kuivata hyvin, jos ei tärkkelysliisterisestä sitten enempi tykkää. Minä en.

Vaikka paisti onkin verkotettu, ruskistin silti pinnan erittäin kuumalla pannulla. Syy moiseen: päästää vähemmän lihasnestettä ulos, jolloin valmis tuote on mehukkaampaa.

Mittari sisään ja 150 asteiseen uusiin, kiertoilmalle.  Paras lämpötila ois ollut 125, mutta aika ei nyt antanut siihen mahdollisuutta, johtua paistin liian viileästä alkulämmöstä.

Alemmalle tasolle laitoin valkosipuliperunat ilman kantta, jotta nekin saavat väriä pintaan.

Kun mittari näytti sisälämmöksi 69 astetta, otin lihan uunista, kietaisin folion ympärille ja koko keksinnön vielä pyyhkeen sisään.

Siinä sivussa kypsentelin ja ruskistelin voissa ja öljyssä jauhot, lisäsin osan paistista ja juureksista tullutta nestettä, sekä kerman parantaakseni makua.

Ripaus minttua vielä sekaan, ni a vot, tuli aikas hyvää.

 

 

 

 

Nesteen määrää jos joku ihmettelee tuossa uusipakissa, niin keitin vahvaa kahvia yhden mukillisen, ja hulautin sen tuonne juureksille, sekä puolikkaan mukillisen vettä.

Kahvin maku ei lyö läpi, vaikka luulisi, tuskin edes maistui.

 

Kyllä tuota settiä kelpasi vieraillemme tarjota.

 

Olihan tuolla pöydän päässä pientä Pääsiäistäkin …..

 

 

Tarjoiluastiat kaikelle - Kokkiman.com

 

 

 

Ao SEN MA CG035 korjausta

26.3.2018 Yleinen

Kun en katsonut tarkkaan Youtubesta ohjeita, sain droneni piirilevyn jumiin.

Siispä tilasin Kiinasta uuden ja asensin sen. Nyt sitten, ennen kuin liitin dronen tietokoneeseen, katsoin ohjeet aikas tarkkaan ja tein niiden mukaan. Onnistuin.

Tässä lyhennelmä tapahtumista sekä testiajosta.

Kaikki näyttäis toimivan normaalisti.

Tuulinen keli esti testaamasta paremmin seuraa-minua toimintoa sekä kotiin-paluu-käskyä, mutta kerkeehän ton vielä testata.

Nyt tekis mieli hommata palikka, jolla ton löytäis, jos karkuun lähtee, eivät ole hirveän kalliita enää, jotain 25 – 30.- €

Katotaan ennen veneilykautta josko ,,,,

Käynti Rannamuseumis

25.3.2018 Yleinen

Muutakin liikuntaa piti saada, kuin vedessä lillumista, joten lähdettiin käymään museossa, jonka aihe oli Viron paikkaliset rannikon asukit.

Matkaa oliparin kilometrin verran vaitelevissa olosuhteissa. Ai mikskö?. Välillä sai väistellä lätäköitä ja välillä lännen puoleinen tuuli pääsi Ruotsista asti puhkumaan. Ei ollut joka paikassa metsää tai taloja edessä meille suojaa tekemässä. Kesällä ois varmaankin upeaa.

Sinällään museo oli mielenkiintoinen. Koululaisryhmä oli paikalla valloittaen alakerroksen, mutta mepä mentiin toiseen kerrokseen ja saatiin melkein rauhassa katsella se läpi, ennen kuin osa pienokaisista ryntäsi sinne. Ei aiheuttanut kuitenkaan mitään pitkäkestoista hämminkiä, lähtivät takaisin opin tielle, luulisin.

Tämäkin osa Viron rannikosta oli osittain Ruotsalaisten asuttamaa. Ne Hurrit ovat hääränneet melkein joka puolella, aikoinaan. Syykin on aika selkeä.

Nämä matalat hiekkaiset ja kivikkoiset rannat suorastaan kuhisi kalaa. Rysillä ja verkoilla nostelivat ja myivät kaupunkilaisille särpimiksi.

Muoseon lähistöllä on upea jiekkaranta, jossa mm Saksalaiset ylhäiset kävivät stressiään purkamassa. Tällä seudulla on kylpylätoimintaa harrastettu iät ja ajat.

Edistyksellistä rantaelämää. Oli oikeen matkailuvaunut herrasväellä. Kyllä siinä kalastajat pentueineen silmiään hieroneet herrojen kotkotuksille.

Takaisin tulessamme, poikettiin paikalliseen pariin myymälään. Toisessa oli kalaa kaupan. Ostin muutaman purkillisen niitä maukkaita paikallisia sprootteja. Toinen oli lihapuoti. Ulkona näin pari lihamestaria valkoisine essuineen. Oletusarvona on, että pilkkovat ruhot ja palaona sitten kaupaavat halukkaille. Ja autoja tuli ja meni koko ajan, joten kauppa kävi molemmissa yllättävän hyvin, ottaen huomioon, että ei ollut kerrostaloja lähelläkään. Toki, autot olivat uuden karheita ja kalliita,

Kylpylässä vielä ennen lähtö hieronnassa ja Madam kampaajalla.

Reissun yleisarvosana on ihan ok.

Bussilla Tallinnaan ja päivä piti kuluttaa ennen lautalle pääsyä.

Energiassa käytiin kaffella ja vähän ennen laivalle menoa syömässä.

Se oli pettymys. 

Tää oli joku aasialainen ruokapaikka, Virukeskuksen toisessa kerroksessa.

Ahneuksissamme valittiin 7,50 € noutopöytä.

Ei ois kannattanut.

Mitään sanomattoman makuisia.

Oli kylläkin kanaa, possua ja härkää sekä jotain keittoa, jota en uskaltanut edes maistaa.

 

Kolmas kerta, kun ylipäätään syödään Virossa itämaisessa ravintolassa, ja joka kerta ollaan petytty.

Kaikki muun tyyppiset olleet hyviä, mutta jotenkin nää ei osaa itämaisia tehdä??

No, mahat saatiin täyteen ja ei ku laivaan ilta-aurinkoa ihmettelemään.

Matka meni ihan mutkattomasti.

Ratikka oli turkasen täynnä kun keskustaan piti sillä mennä, metro kun ei satamasta kulje. Ei päästy haluammallamme pysäkillä pois, kun yhdellä oli iso kärryllinen kaljaa, eikä väistänyt, ,,,,, tana ,,,

Ollaan tehty mertorra nyt neljä edes takas matkaa ja joka toisella kerralla on ollut tarkastajat, niin nytkin.

Oli joku onneton yrittänyt ilman maksua, nyt sai sit maksaa ”vähän” enempi.

 

Seuraavaa reissua odotellessa.