Reissuun 22.5.

23.5.2018 Yleinen

Sain kuin sainki kuntoon, ainakin omasta mielestäni. Kuivasin koko pilssin ja levitin puolikkaan lakanan koneen alle, selvittääkseni, oliko vuotoja jäljellä.

Voisin melkeimpä väittää, ettei ihan joka veneessä kone lakanoissa makaa …..

On isävainaan lakana ja aattelinkin, että hän tykkäs myöskin rassata koneita, niin eikö tätä vois tulkita vaikka kunnian osoituksena hänelle??

Toivottavasti kukaan ei vedä tästä nyt hernettä nenäänsä, mutta isäni olisi tämän ymmärtänyt.

Siispä uskaltauduimme lähteä reissuun. Madam oli pyytänyt jo edellisellä viikolla muutaman leidin mukaamme.

Ensin kävimme katsastamassa lähistöllä olevan Gåsgrundin, mutta merivesi oli tosi alhaalla, -35 cm) Tikkaat olisi pitänyt olla kivetäkseen laiturille.

Siispä hylkäsimme tämän saaren ja jatkoimme ulkokautta Stora Svartö:hön, siellä kun on kelluva laituri.

Eipä ole tällä kertaa edes sitä yhtä toista venettä, joten iham oman saaren saimme.

Olimme lähteneet ajoissa liikkeelle, joten rauhassa sai suunnitella päivän kulun.

Kahvit juotiin ja naiset teki pienen lenkin, minun tutkaillessa moottotilaa, Kaikki näytti olevan ok.

Lounaaksi oli tällä kertaa nyytit ja sisäfilepihvit.

Jokaiselle oma nyytti juureksia, pikkasen kaurakermaa ja sulatejuustoa, nyytti kiinni ja tulille tunniksi.

Fileen putsasin kalvoista ja semmosia sormen levyisiä viipaleita, vain rouhittua pippuria pintaan ja suola vasta lopuksi.

 

 

 

 

Muutama pala ei sopinut halsteriin, joten tungin ne nyyttien väliin.

 

 

 

On se kunnon elävä tuli ja hiillos paras tapa kypsentää ruokaa.

Tuolla tavallahan meitin esi-isämme tai äitimme tekivät vuorituhansia ruokansa. Nää nykyiset grillit ja hellat, nehän ovat olleet vasta lyhyen aikaa käytössämme.

 

Kun olimme syöneet, sattui jotain, jota en ollut kuunaan kokenut.

 

Iso rantakäärme tuli luikerrelle aivan vierestämme, oisko ollut parin metrin päässä meistä hänen reittinsä.

Rauhassa kerkesein kännykameran ottaa esille, ja naps nips.

 

Illan suussa vielä letut sain paistaa leideille.

Koska puita täällä ei ole, siis polttopuita, piti käpyjä ja risuja vähien mukana olevien lisäksi polttaa, jotta lettuset sain paistettua.

Tuo kassi maassa oli täysi leidien keräämiä käpyjä.

Hyvän hiilloksen niillä saa.

Muistan lapsuudestani, että käpyhiilloksella ei pihviä saanut grillata.

Kuulemma jotain epäterveellistiä kaasuja irtoaa niistä. Mene ja tiedä, mutta uskon vanhan kansan viisauteen tässäkin asiassa.

 

Siinä aurinkokin alkoi tehdä jokapäiväistä laskeutumistaan, minä siirryin veneeseen leidien ”parantaessa” maailmaa. Alkoi sen verran keskustelun luonne muuttua eräiltä osin henkolökohtaisiksi, että tuntien omat resulssini  pysyä asiallisena, saattoi olla kaikkien etu, että menin miettimään mahdollisia tulevaisuuteen vaikuttavai päätelmiäni.

Kukin tietenkin taaplaa tyylillään, mutta minä voin valita kenen tyyliä olen katsomassa.

 

Ennen auringon laskua, sain kuvattua vielä SiljaLinen laivan menoa Porkkalan suojaisessa saaristossa ennen avaa merta.

 

 

Mihin menestyjät sijoittavat?

 

Kotiin tulo ja ongelmia

21.5.2018 Yleinen

Kun pejantaina lähdettiin tuulisessa ja viileässä kelissä kotia kohti, tuli koneongelmia.

Kurvattiin Rövarin laituria rantautumismielessä katsastamaan, kun koneen öljypaineet laski hälyyttävästi.

Pieni keskimmäinen mittari mittaa öljyn paineet, ja pitäisi olla yli puolen välin eikä noin, kuten nyt.

Ja kun tyhjäkäynnille laitoin, oli vielä hälyyttävämpi.

 

 

 

 

 

Kyllä vähän kylmäs ajella kotiin, kun ei päältä päin nähnyt mieään, kun konehuoneeseen vilkaisin.

Rannassa seuraavana päivänä juttelin kaverin kanssa, jolla ollut useammassakin veneessä saman moinen kone. Hän kertoili, että yleensä tuo viittaa öljybpaineventtiileihin. Olin yöllisen tutkailun perusteella tullut samaan tulokseen keskustelupalstoja selatessani.

Sattui vielä tällä kaverilla olemaan veneessään osat, jotka siis ostin. Siispä asentamaan.

Tässä mötikässä, joka toimiin öljyn lauhdittimena, on nämä venttiilit.

kävi kuitenkin sillai, että kun olin asentanut ja koeajolenkin tehnyt, niin vyoti pikkaisen öljyä.

Paineet olivat ok.

 

 

 

 

Tuossa hyvin ilmenee, missä asennossa painemittarin viisarin kuuluu olla.

 

Sitten kävi vahinko, kiristin pulttia pikkaisen liikaa, jolloin napsahti poikki.

Tuossa ruuvarin kärjen kohilla on se poikkimennyt.

KELE …….

Nyt saa jäädä huomiseksi katkenneen irroitus, kun tuo selkäkipu taas rajoittaa aherrusta.

Se on vihoitellut nyt vesillelaskusta asti, tuli riehuttua liikaa silloin.

 

Otin kuitenkin dronen mukaan, joten päätän tän raportoinnin ilmakuviin.

Vaikka veneitä onkin aika paljon kentällä, täytyy muistaa, että on vasta 20.5. Joskus 70-luvulla ensimmäiset laskut tehtiin vasta 13-16.5.

 

Kohti uusia seikkailuja

17.5.2018 Yleinen

Aamu oli jälleen upea.

Aamupalan jälkeen päätettiin vaihtaa saarta.

Ja vaihtoon kuului pieni opetus. Madam sai ajaa. ks peili.

Sain siis mahdollisuuden kuvata, kun kerran oli perämiehenä, vai perähenkilönä,  Madam.

Kuvat varmaankin kertoo enempi kuin miljoona sanaa, joten jätetään jaaritukset……

Saari ei ole muuttunut mitenkään. Lähinnä tarkoitan, että Helsingin kaupunki ei ole mitään parannuksia ainakaan vielä hallitsemalleen saarelle tehnyt…..

Rauhallistahan täällä on, kun ei ole kuin yksi vene meidän lisäksi.

Illalla piti vielä lentää:

Tilaa tästä veneen nimi- ja rekisteritunnustarrat

Kelit vaan jatkuu 16.5.

16.5.2018 Yleinen

Yö nukuttiin hyvin, kun satuin asentamaan lämppäsin lämmön oikein, eli ei tarvinnut aamulla herätä hiestä märkänä.

Kierreltiin saarta menemättä kuitenkaan metsän puolelle, punkkeja pelätään.

Lintuja lenteli ohi, osoittautui hanhiksi, niitä oli paljon, vahonko, kun en saanut kuvia parvista.

Lisäksi lintuja isoina ”lauttoina”, olivat Haahkoja.

Kävin pikkasen dronella kuvailemassa, mutta eivät tykänneet, joten otin kopterin alueelta pois.

oli täällä sit jo jokunen hanhikin.

Lounaaksi tein pakastimesta otetut sisäfilepihvit ja rosamundat viereen. Oli aikas hyvää.

Merivesi oli pinnan tuntumassa peräti 15 astetta ja se on paljon tähän aikaa vuodesta.

 

 

Taisin taas sytyttää väärin eli alapuolelta.

Eikös ne viisaat virkamiehet kertoneet, että yläpuolelta puut pitää sytyttää. Haluisin nähä miten se näissä olosuhteissa toimisi. Ite en aio ees yrittää.

 

Näihin tunnelmiin .

Kesän eka reissu 15.5.

16.5.2018 Yleinen

Sain maanantaina siivottua sotkuni, joten luonaan jälkeen tiistaina päästiin pakkaamaan kamat veneeseen. Auto oli sitten pikkasen täysi, kun kerralla vietiin kaikki.

Ja heti reissuun.

Perinteisesti suunatana oli Porkkalan Bylandet. Kelikin sattui kohilleen, lähes plägä eikä ruuhkaa.

Pieniä otoksia niin kameralla kuin Mavicilla.

Näihin kallioihin ei sitten kyllästy koskaan.

Kuvat lisäilen, kunhan saan pikseleitä pienemmälle.

nää on parempi laittaa ”elokuva”-käsottelyllä, jotta ottaa mukaan kaukki pikselit.

Illalla sitten letut piti saada, kesän ekat nekin, siis nuotiolla paistetut. Nyt tein lisäkkeeksi grillibanaanit ja nekin onnistuivat hyvin.

Ja mulle tietenkin pakkikahvit. Madan nautti skumppaa.

 

Tuo on pikkasen kaukaa otettu, mutta iso musta kyy siinä luikki, tai pikemminkin luikerteli,  karkuun. Oli tosi pulskassa kunnossa.

 

En hirvinnyt lähemmäksi mennä.

 

 

 

 

 

Viimeinkin veteen

13.5.2018 Yleinen

Tänään oli tarkoitus siivota vene, työkalut pakkiin ja silleen.

Eipä mennyt niin.

Näin ”hovi”autoilijan rannassa ja menin kyselemään veneen laskemisesta, jolloin autoilija totesi, että kohta lähtee muualle, jolloin kysäisin, antaako tunnin aikaa. Antoi.

Tuli pikkasen kiirus. Nyt sai siivous jäädä. Potkurin paikoilleen ja maalia päälle. Paitsi että loppui kesken maali, joten sataman kauppaan, joka onneksi oli auki ja uusi purkki ostoon. Olipahan suolainen hinta, 34.- € purkki. Sain kuitenkin potkurit uuteen väriin ja liinat ja köydet valmiiksi laskua ajatellen. 

Ekbland tuli ajallaan paikalle ja nosti Sarzan veteen.

Ei se ihan tähän kuntoon jäänyt, kun koeajolle läksin, mut ei paljon puuttunutkaan.

Pääasiahan oli, että Sarza pääsi elementtiinsä, kyllä sitä siivota kerkee myöhemminkin.

 

Siinä sitten tyytyväinen kippari sai tälle kaudelle ekat fiilikset.

On se hieno tunne.

Tein tällä kertaa koeajon yksin, kun Masi ei päässyt omien kiireidensä keskeltä, vaikka varmaan mielellään olisis tullut.

Läksin huristelemaan tavanomaista koeajolenkkiä, suoraan ulos, Gåsgrundin ja Knapeskärin kautta Rövarenin editse Kapareniin katsomaan, monta venettä kauniina Äitienpäivänä on saaressa. Monta oli, melkein ranta täys.

 

Tuossa vasemman puoleinen on Kaparen.

 

Kuten näkee, keli ei hirveen paljon parempi olisi voinut olla.

Kyllä Sarza kulkee edelleen kivasti. Näillä pienemmillä, A5 potkureilla 29 solmua ja kierrokset 3900 eli tehtaan suosittelemat maksimit.

 

 

Peräaalto on tuollainen noin 25 solmun vauhtissa.

 

Hätäiesti katsottuna kaikki toimi hyvin.

Nyt uskaltaa lähteä pidemmällekin legille.

 

Satamaan kun takaisin tulin, kaivoin Mavicin esille ja pientä kuvaa siitäkin.

 

Siinä Sarza nyt omassa pilttuussaan.

 

Sarza2 keväthuoltoo

12.5.2018 Yleinen

Oon jo muutaman viikon ryskinyt rannassa saadakseni Sarza2:n kesäiskuun.

Ensin oli ohjaustehostajan asennusyritys. Kyllä, yritys. Osat, jotka ostin, olivat kyllä Volvon alkuperäisiä, mutta olivat tarkoitettu v6 tai v8 moottorin kanssa eikä tämmösen AD41 suotakutoseen.

Sain sentään lauhduttimen ja sille jatkoksi hanan sekä tehostajan ”kompuran”, tai mikä lieneekin.

 

Nyt oli sit vuorossa vetolaitteen paljekumien vaihto. Olivat jo olleet liiankin kauan eli vaihdettu 2012.

Kun oli pois saanut, ei niissä vielä mitään vikaa, onneksi, ollut.

Kuten videosta näkee, nivelet melkein kuin pakasta repäisty, vaikka ikää jo 24 vuotta. Hyvin on pidetty huolta aikaisemminkin.

Vaseliinitkin oli kuin just laitettu.

 

 

Alimmaista en vaihtanut, koska mielestäni siinä oikeesti ei ollut mitään vikaa. On oikeen puoleisessa kuvassa.

 

Äkikseltään en ois uskonut, että ihan itekseen osaan/jaksan tämän tehdä, mutta kun parina päivänä netistä opiskelin aihetta, niin onnistuihan se.

Lisäksi paransin kolmannen akun kiinnitystä. Runkokatsastaja

epäili aikaisemman kiinnityksen kestävyyttä, joten nyt kestää.

Tuo vihreä rauta oli viime vuonna irronnut pohjasta, kalarauta, joten nyt sai uuden tehtävän,

 

Lisäksi asensin ”vapaasti”hengittävän ilman putsarin alkuperäisen tilalle. Saapi turbo nyt enempi tarvitsemaansa ilmaa, joten oletusarvona on, että nousee plaaniin paremmin.

 

Lähinnähän tuolla on merkitystä huonossa kelissä jos joutuu ajamaan ja ”pumppaamaan kaasun kanssa.

Miks ei myöskin matka-ajossa, kun enempi ilmaa, palaa nafta paremmin, jolloin pieni tehon lisäys pitäisi alentaa polttoaineen kulutusta.

Lisäksi tämä on pestävissä useimman kerran, halvempi kuin alkuperäinen.

Kuuma oli rannassa koko päivän, onneksi.

 

Lopuksi vielä pikkaren ruiskuttelin väriä vetolaitteeseen.

 

 

 

Mavicin ulkoilutusta

6.5.2018 Yleinen

Venehommilta kerkesin tänään käväsee Suvisaariston kärjessä.

Nää on aika pitkiä otoksia, joten jos tuntuu, että on kiire jonnekin, niin sit on kiire.

Näissä kuvissa kuiteskin meikeläisen hermo lepää …

 

 

TT

Japanin kiertomatka 2018

3.5.2018 Yleinen

 

Ti 24.04.   Taas mennään

 Finnairin lentolaivaston ylpeys Airbus A350 kantoi meidät Helsingistä yön aikana Tokioon Naritan lentokentälle. Olimme ilmoittautuneet Albatrossin yhdeksän päivän Japanin kiertomatkalle. Porukkaamme kuului 22 henkeä, jotka saapuivat Japanin aamuun sangen unisina: siirtyminen kuuden aikavyöhykkeen yli itään vei nukkuma-ajasta 6 tuntia.. Naritassa meidät otti vastaan suomalainen matkanjohtajamme Mikael. Bussimatkalla hotellille hän aloitti puheensa: Matkan nimi on siis Japani – Auringon valtakunta. Sateen ropistessa bussin kattoon tämä herätti matkalaisten keskuudessa vaisua hilpeyttä.

Ke 25.04.   Shintotemppeli

Sade jäi ainoaksi lomaviikollamme , sää poutaantui jo puolilta päivin ja siitä lähtien meitä suosi aurinkoinen ja vuodenaikaan nähden lämmin sää: päivisin 22 – 29 astetta. Ainoastaan lentokenttämatkat tehtiin bussilla, muuten liikuttiin yleisillä kulkuneuvoilla: junilla, metrolla ja takseilla. Jätettyämme matkalaukut Ikebukuron kaupunginosan Metropolitan-hotelliin lähdimme matkanjärjestäjän tarjoamalle lounaalle saamaan ensi kosketusta japanilaiseen ruokakulttuuriin. Asenteeni on sangen huono eksoottisten pöperöiden suhteen, syömäpuikoista puhumattakaan. Saimme sentään halutessamme käyttöön veitsen ja haarukan. Pöytään tuotiin raakaa lihaa ja pienissä kupposissa omituisia paikallisia rikkaruohoja ja merileväkeittoa, lusikkaa ei. Liha piti itse kypsentää pöydässä olevilla pienoisgrilleillä. Aloin jo kysellä, olisiko lähettyvillä McDonalds’ia. Riisiäkin onneksi sai ja liha oli kelvollista, ettei ihan nälkäiseksi jäänyt. Lounaan jälkeen lähdimme paikallisjunalla kohti Harajukun asemaa. Sen läheltä löytyi vanha metsä keskeltä Tokiota ja metsästä Japanin suurin shintotemppeli Meiji Jingu. Mikael kertoi Japanin uskonnoista: Shintolaisuus on alkuperäinen japanilainen lähellä luontoa oleva valtauskonto. Shintolaisille temppeliä ympäröivä luonto on pyhä, ihmisten tekemät rakennukset eivät ole niinkään tärkeitä. Jumalia on heillä useita miljoonia, mutta ne eivät halua neuvoa tarkemmin ihmistä, kuinka elää. Ne eivät kyttää ihmisyksilöiden pukeutumista, syömistä eikä rakastelua, niitä ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Kun tullaan temppeliin rukoilemaan, soitetaan kelloa tai taputetaan käsiä, että henget huomaavat tulla kuuntelulle. Shintolaiset eivät pahastu, jos joku muunuskoinen rukoilee heidän temppelissään omaa jumalaansa; kun jumalia on kahdeksan miljoonan kieppeillä, kyllä yksi lisää aina joukon jatkoksi mahtuu. Toinen Japanissa sijaa saanut uskonto on ulkoa tuotu buddhalaisuus. Osa japanilaisen elämän kulkuun kuuluvista rituaaleista on buddhalaisia, osa shintolaisia, eikä japanilainen itse välttämättä osaa sanoa, kumpaa uskontoa hän kannattaa. Tällaisen kulttuurin kyllästämässä ympäristössä kristittyjen lähetystyö ei ole tuottanut juurikaan tulosta. Lähetyssaarnaajaksi Japaniin tuli Lieksasta myös Martti Turunen. Hän ei saanut ketään käännytetyksi, mutta päätti itse ruveta oikeaksi japanilaiseksi. Japanin kansalaisuuden saaminen on ei-syntyperäiselle lähes mahdotonta, mutta Martti oli sinnikäs ja sai sen. Hän erosi suomalaisesta perheestään, otti japanilaisen nimen Marutei Tsurunen ja japanilaisen vaimon. Vielä enemmän sitkeyttä hän tarvitsi pyrkiessään ja lopulta päästessään Japanin parlamenttiin ensimmäisenä ja ainoana ulkomaalaissyntyisenä ikinä.

Illalla oli Albatrossin tarjoama ateria perinteisessä japanilaisessa ravintolassa. Shintotemppeliin oli saanut mennä kengät jalassa, mutta tässä ravintolassa oli kengät riisuttava eteiseen. Pöytään kannettiin yksi kerrallaan pieniä määriä erilaisia ruokalajeja, jotka itse asiassa olivat aika hyviä, lootuksenjuuri mukaan lukien. Sakeakin maistettiin. Se oli pahaa.

To 26.04.   Keisarillinen palatsi

 Tänään ajettiin metrolla maailman suurimmalle kalatorille Tsukiji nimeltään. Itsekin pääsemme sen lähellä maistelemaan taatusti tuoretta sushia. Sitten vierailemme luksustuotteiden ostosalueella Ginzassa. Siellä tonttimaa on ehkä maailman kalleinta: 80-luvulla , kun tonttien hintakupla oli pahimmillaan, vastasi lähettyvillä sijaitsevan Keisarillisen palatsin hulppean tontin hinta laskennallisesti koko Kalifornian arvoa. Keisarilliselle palatsille seuraavaksi suuntaammekin. Sisälle sinne emme pääse emmekä edes kovin lähelle. Vielä tutustumme omituisen uruguaylaisen arkkitehdin suunnittelemaan kongressipalatsiin Tokyo International Forumiin.

Ennen paluuta hotellille menemme katsomaan maailman vilkkainta jalankulkuristeystä Shinjukuun.

Ihmisvilinä on tosiaan valtava. Saamme hieman omaa aikaa kierrellä paikkoja. Kun oma aika loppuu, joukostamme puuttuukin kaksi. Yritän lohduttaa Mikaelia, että kymmenen prosentin hävikki näissä olosuhteissa on ihan kohtuullinen. Olemme jo lähdössä pois, kun kadonneet lampaat ilmestyvät: he olivat käsittäneet tapaamisajan väärin.

Pe 27.04.   Odaiba

Koko päivä omaa aikaa Tokiossa. Meillä on Albatrossin puolesta käytössämme junalippu, jolla saa matkustaa viikon ajan Japanin rautateillä niin paljon kuin kerkiää. Asukkaita Suur-Tokiossa on noin 36 miljoonaa. Tokion metrokartta muistuttaakin pilvenpiirtäjän sähkökaaviota, lisäksi on maan päällä kulkevia paikallisjunia. Ettei asia olisi turhan helppo, on osa metrolinjoista eri firman operoimia kuin useimmat, eivätkä samat liput aina käy.

Tokiossa kaduilla ei ole nimiä suurimpia läpikulkukatuja lukuun ottamatta. Kartoissa ei pohjoinen ole yläreunassa, vaan missä sattuu. Suunnista siinä sitten.

Ajamme Yamanote-paikallisjunalla etelään ja käymme kävelemässä Omotesandon ostosalueella.

Jatkamme sitten paikallisjunalla Shimbashin asemalle, missä meillä on junan vaihto Odaiban suuntaan Yurikamome-radalle. Koska kyseessä on eri firman omistama rata, ei sinne ole opasteita Japanin rautateiden laiturialueelta, ja olemme ymmällä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Silloin luoksemme tulee kaunis nuori japanilaisnainen, joka ei ainoastaan neuvo vaan lähtee opastamaan meitä oikeaan suuntaan. Japanissa alkuasukkaat ovat erityisen ystävällismielisiä ja kohteliaita.

Varkaitakaan ei tarvitse pelätä, toisen omaisuuden pölliminen ei niistä vaan ole kohteliasta.

Ostamme siis liput automaatista ja ajamme junalla korkealla sillalla meren yllä näköaloista nauttien Odaiban merelliselle turistialueelle. Tällä kertaa tosin kierrämme alueen museot kaukaa ja käymme ajamassa isossa maailmanpyörässä, mistä maisemia on lisää nähtävissä. Kävelemme alueen rantapuistossa. Kun istahdamme penkille lepäämään, tulee kolme vapaaehtoista turistiopasta kanssamme juttelemaan. Shimbashiin palattuamme emme palaa samaa reittiä hotellille, vaan jatkamme silmukan muotoista Yamanote-rataa eteenpäin kiertäen näin täyden lenkin.

La 28.04.   Luotijuna

Aamulla käymme vielä Shibuyassa katsomassa maisemia Tokion yli 200 metrisen kunnantalon katolta. Shibuyan asemalla on patsas uskollisen Hachico-koiran muistoksi. Uskollinen koira tuli aina isäntäänsä vastaan asemalle töiden jälkeen, ja jatkoi sitä vuosia vielä isäntänsä kuoltua. Tarinasta on tehty Hollywood-elokuvakin: Tarina uskollisuudesta. Puolilta päivin ajamme paikallisjunalla Tokion päärautatieasemalle ja nousemme siellä luotijunaan, jonka huippunopeus on yli 300 km/t. Japanilainen nimitys luotijunalle on Shinkansen. Sillä lähes 500 km matka Kiotoon taittuu nopsasti. Junan ikkunasta ihailemme lumipeitteistä Fuji-vuorta. Kiotossa jatkamme metrolla Monterey-hotelliin. Puolentoista miljoonan asukkaan Kioto tuntuu Tokion jälkeen pieneltä ja rauhalliselta.

Illalla lähdemme vielä kävelemään Nishikin ruokamarkkinoille ja sieltä edelleen vanhaan Gion’in kaupunginosaan . Tänne sijoittuvat tapahtumat suomennetussakin kirjassa: Geishan muistelmat. Täällä geishoja edelleen työskentelee teehuoneissa. Ne ovat yksityisklubeja, eikä turisteilla niihin ole pääsyä. 60-luvulla Brita Koivunen lauloi: Olen geisha Kioton , enkä itkeä saa, en saa olla onneton, muille lohtua jaan …

Täsmennetään vielä, että geisha on koulutettu ja arvostettu viihdetaiteilija, ei prostituoitu.

Su 29.04.   Kultapaviljonki

Tutustumme monipuolisesti Kiotoon, Japanin entiseen pääkaupunkiin. Täällä on 1600 buddhalaista ja 270 shintopyhäkköä.

Aluksi siirrymme Arashiyaman rauhalliseen kaupunginosaan ja tutustumme Tenryun temppelin hienoon puutarhaan ja bambumetsään. Täällä teemme pienen polkupyöräretken laitakaupungilla ja maaseudulla. Se on virkistävää vaihtelua Tokion kiihkeään tungokseen. Sitten tutustumme Shogunin linnaan Nijossa ja viimeiseksi Kultaiseen paviljonkiin viehättävän lammen rannalla.

Paviljonki on oikeasti päällystetty lehtikullalla.

Ma 30.04.   Hiroshima

 Aamulla nousemme Kioton asemalta luotijunaan ja teemme kokopäiväretken Hiroshimaan.

Siellä aamupäivällä katselemme Hiroshiman atomipommin uhrien muistoksi pystytettyjä muistomerkkejä, puistoja ja museoita. Iltapäivällä siirrymme takseja, paikallisjunaa ja lauttaa käyttäen Miyajiman temppelisaarelle. Se on suosittu paikallinen ulkoilualue, missä temppelin lisäksi on markkinapaikka ja temppelin takana oleville vuorille nousevia luontopolkuja. Siellä mekin Arjan kanssa kävelimme kuunnellen vuoripurojen solinaa ja syöttäen kädestä pähkinöitä saaren kesyille peuroille. Illallinen nautittiin Hiroshiman rautatieaseman monipuolisessa ravintolakeskuksessa. Arja bongasi siellä suuressa tavaratalossa naistenvaateosaston nimeltä ”Ehkä Söpö” . Suomalaista vaikutusta ehkä. Kiotoon palattiin myöhään illalla.

Ti 01.05.   Inari

 Aamulla siirryimme metrolla ja paikallisjunalla Naran kaupungin rajalle Inarin temppelialueelle. Inari on shintolaisjumalista suosituin, ja tämä on tärkein sille omistettu temppeli.

Temppelin takana olevalle vuorelle nousee luontopolkuja, joihin on tehty hyvät kiviportaat. Polkujen varteen oli pystytetty Inari-jumalan suosiota tavoitellen tuhansia punaisia portteja. Niitä oli vieri vieressä, niin että polku näyttää eteenpäin katsoessa kulkevan punaisessa tunnelissa.

Nousimme porukalla rinnettä jonkin matkaa. Muiden kääntyessä takaisin minä ja Arja jatkoimme eteenpäin huipulle tehden siellä vajaan tunnin lisälenkin. Kaikille, jotka haluavat mennä kesällä Inariin ilman että joutuvat sääskien elävältä syömäksi, suosittelemme tulemista tänne Kiotoon. Loppupäivä oli omaa vapaa-aikaa, joten junailimme sieltä omaan tahtiin hotellille päin. Oli matkan lämpimin päivä, joten kävelimme Kioton keisarillisen palatsin puistoon kirjoittelemaan postikortteja. Aurinko paistoi, ja vappusää oli kovin erilainen kuin Suomessa.

Illalla oli vielä Albatrossin tarjoama läksiäisillallinen. Arja oli tähän mennessä jo oppinut jotenkuten syömään puikoilla. Mikael saa ansaitut kiitokset asiantuntemuksestaan ja selkeästä ja rauhallisesta puheilmaisustaan.

Ke 02.05.   Osaka

 Matkan toinen ja viimeinen bussiajelu vie meidät Kansain lentokentälle Osakaan.

Aamu on pilvinen, sateet ovat tulossa.

Vielä muutama seikka japanilaisista: Vaikka yhteiskunta on pitkälle teknistynyt, maksaessaan japanilaiset käyttävät käteistä, eivätkä maksukortit läheskään kaikkialla kelpaa. Matkailijan kannalta on mukavaa, ettei juomarahoja ole tapana antaa. Hinnoista ei myöskään tingitä, ne ovat mitä ovat. Japanilaiset ovat kiireisiä, lounas usein ostetaan valmiissa paketissa ja syödään junassa. Japanilaiset myös sujuvasti nukkuvat lyhyilläkin junamatkoilla. Töissä pukeutuminen on arvokasta, sekä miehet että naiset käyttävät tummaa pukua.

Lento Siperian yli Helsinkiin kestää kymmenen tuntia, eikä onneksi mitään mieleen jäävää tapahdu.

neljäs päivä 27.4.

1.5.2018 Yleinen

Nätti päivä jatkuu ja tekstiäkin tulloo kuhan jaksan, ensin pitää editoida nuo videot ja kuvat pitää muokata tänne sopiviks, siis pienentää pikselit murto-osaan. Oon ostanu liian hyvän kameran ???

 

Paikallinen Rambla, mitä mekin rampattiin joka päivä ess taas

Paikalliset fomulat jossa ilmeisestikään ei tasotuksia tunneta.