Ahvenanmaan saariston pohjoiskärkeen

21.7.2018 Yleinen

Löydettiin upea rantautumispaikka, Rankoskär.

Ennen kuin tultiin tähän paikkaan, käytiin kokeilemassa useampaakin saaren rantaa, vaan ei päästu maihin. Tämä on sen sijaan vimosen päälle.

 

Piti ottaa päivällä vallutseva tuulen suunta, joka nyt on pohjoinen. Tuo niemen kärki suojasi tällä kertaa hyvin meidät ja lisäksi nuo luodot blokkas mainingin myös, jota ensin pikkasen pelkäsin.

Ja tosiaankin, tämä on melekinpä pohjoisin paikka, mihin voitiin ankkuroitua.

Ja tarkoitan nyt ”emosaarta” ja sen välittömässä läheisyydessä olevia saaria.

 

 

Jos pikkasen palataan taaksepäin, niin aamulla satoi vettä, pitkästä aikaa, vai oliko peräti tämän reissun ekat sateet?

Lämpötila ensimmäistä kertaa lähellä kahtakymmentä. Ois luullut, että virkisti!!! Eipä käynyt niin. Heti kun hellitti, tuli painostava kostea lämpö.

Matkalla tänne, kun hissukseen köröteltiin, nähtiin harvinaisen hyvin säilynyt, tai entisöity?, kummeli.

Näitä soisi näkevän enemmänkin, sopivat niin hyvin saaristoon.

Kun keli pikkaisen ”hellitti”, eli viileni, käytiin saaren toisella puolella.

 

Hienot jäkälät saarella, ja sen ovat huomanneet myös peurat, ainakin jälkiä on paljon, vaikka emme täällä ole, vielä, nähneetkään.

Naapurisaaressa nähtiin useampakin, kun etsittiin rantautumispaikkaa.

Takaisin kun tultiin, Madam meni mereen.

Syvää vähän yli pari metriä uintipaikalla, joten ei ihan ylettänyt jalat pohjaan. Minä passasin tän kierroksen.

 

 

 

Vähän huonosti erottuu, mutta herra (tai rouva) meriharakka oli kalastelemassa aivan veneemme vieressä.

Kuva ikkunan läpi otettuna. Heti kun menin takaosaan, missä pressun liepeet oli ylhäällä, tämä veijari pyyhälsi pois.

 

Hetken päästä tuosta episodista, nähtiin kun käärme ui ehkäpä 50 metrin päästä meistä. Eipä erottanut kameran näytöltä, joten enpä tiedä, onnistuinko ikuistamaan.

Jos pilvet kaikkoavat illalla, mennään auringon laskua ihailemaan toiselle puolelle saarta.

Joten, pysy kanavalla.

Pois hulinoista

20.7.2018 Yleinen

Paikallinen Varboden oli vähän hujan hajan. Käytiin eilen illalla jo ”vakoilemassa” ja parannusta ei ollut yön/aamun aikana tapahtunut. Lisäksi palautuspullo/tölkki automaatti oli rikki ja ohjasivat läheiseen K-kauppaan. Aika erikoista, kilpailijalle piti mennä. Saattaapi olla, että ei ollut henkilöä irroittaa vastaan ottamaan pulloja. Vilaukselta näin takahuoneeseen ja se oli täynnä purkamattomia häkkejä tavaraa, joka me huomattiin paikoin tyhjistä hyllyistä. Varsinkin juomahyllyt, oisko ollut neljättä osaa myytävänä normi valikoimista.

Saatiin kuitenkin jonkin moiset hankinnat tehtyä ja päästiin takaisin merelle.

 

Vastaan tulijoita oli niin että riitti. Mihinköhän noi kaikki mahtuu, kun osa laitureista varattu niille Pokemoneille, vai olikohan se Poker Run.

Sellainen kiulu tuli vastaan, mutta en kerennyt kameraa kaivaa, kun oli jo ohi.

Keli oli kohillaan, kuten kuvasta näkyy.

Eteläkärjestä käännyttiin länteen ja pienen tovin jälkeen pohjoiseen. Tavoitteena Örsundetin kapeikko ja sen ylittävä silta, jonka vieressä on nro 1270 satama. Siellä on seutukunnan halvin nafta, 1.459 €/lt. Pahimmillaan ollaan maksettu 1.88/lt. Septikin saatiin tyhjennetty ja olis saatu vettäkin, mutta sen olin jo tehnyt Marianhaminassa. Paikka on Eckerön ja Hammarlandin välissä, eli yhdistää ne.

On jopa muutama vieraspaikka, mutta sosiaaliset tilat eivät houkutele. Kävin veskissä, joka ois kaivannut ”pientä” pintapuhdistusta.

 

 

Paikalline asuntovaunualue, joka vaikutti oikein upealta, omalla hiekkarannalla, näin kauempaa katsottuna.

 

Mökkejä täällä on aika tiheään.

 

Toinen toistaan hienompia. Ei mitään pers aukisten aluetta.

 

 

Siitä muutama maili vielä pohjoiseen ja koilliseen johtavaa väylää hetken.

Koska ilma on enempi kuin kostean lämmin, parkkeerasimme pieneen saareen, Östra Algrundetiin, heti väylän itäpuolella. Hyvä paikka rantautua.

 

Yllätys oli melkoinen, kun minä kerkesin mereen ennen Madamea. Olin ihan hikimärkä. Levätön, viileä merivesi virkistää, ainakin hetkeksi.

Ranta oli loppupeleissä todella hyvä. Suorastaan portaat luonto tehnyt veneilijöille.

 

Tuota keltaista jäkälä/sammalkasvustoa oli aikas reilusti.

 

 

Maarianhaminassa

19.7.2018 Yleinen

Saunan jälkeen, uskokaa pois, käytiin saunassa, lähdettiin syömään.

Yritettiin netistä tutkailla, mihinkä, mutta yllättävän monelta ravintolalta puuttuu omat sivut, joten ruokalistojakaan ei voi ennakkoon tutustua. Outoa tänä päivänä.

Löydettiin kuitenkin tällainen, Dinos bar&grill.

Ruokalista ei nyt heti oikein sytyttänyt, mutta paikan päällä tilanne muuttui.

Tuli Mestaritallin kesät mieleen, kun katseli henkilökunnan singahtelua. Tämä toimi ilmiselvästi päällepäsmärinä, jo tuo lippis kertoi sen, muilla kun ei päähineitä ollut.

Jono oli jonkin verran meidän tuonne saapuessa, mutta kaveri todella ammattitaitoisesti sujuvalla englannilla pyyti hetken odottamaan. Pari pöytää on juuri maksamassa, joten lupasi pikaisesti meille paikan ruokailla.

Ja niin myös tapahtui. Alkuruuaksi otettiin savustetut katkaravut aliolilla ja juurileipää, vaaleata. Kun saatiin päytään, ensivaikutelma ei vakuuttanut, mutta antaas olla kun maistoit. Elämäni toiseksi parhaat katkaravut mitä olen syönyt. Parhaat saanut Norjassa jäämeren rannalla (saattoi paikka vaikuttaa).

Pääruokana hampurilaiset. Nekin super hyviä. Naudan ulkofileestä kunnon kokolihapihvi, joku erikoissämpylä joka ei maistunut ”pullalle” yhtään.

Kaiken tämän kruunasi kaksi pikkutyttöä, jotka menivät pariinkin otteeseen stagelle laulamaan ja me plus muut asiakkaat taputettiin. Tuiki tuiki tähtönen pariinkin otteeseen ja jänis istui maassa. Hellyyttävää, ihanaa. Välillä tirskahdellen, mutta se into, se paistoi läpi.

Tähän ravintolaan tullaan taatusti, jos vielä tänne tullaan. Ja suosittelen muillekin.

Kävelykatu, joka oli nurkan takana, oli entisenlainen, siisti, kulttuuri suorastaan huokuu täällä.

 

 

 

 

Onhan täällä Ruotsin vaikutus ollut paljon suurempi muinoin kuin me vielä metsäläisiä oltiin. Ollaan määrätyssä mielessä vieläkin.

Pysy kanavalla, niin tiedät paljon enemmän …….

Kohti isoo kaupunkii

19.7.2018 Yleinen

Vaikka yö olikin aika lämmin, se ei aamulla hirveesti mieltä lämmittänyt. Ei voinut kastautua mereen. Illalla alkanut sinilevän leviäminen veneemme ympärille, ei ollut poistunut, joten,,,,, nyyh ,,

Tämä siis muistoksi eiliseltä illalta.

Murua rinnan alle ja suorinta tietä kohti Mariahamn.

Kiire siksi, että ollaan vain yksi yö. Huomenna tulee muskeliveneet, ja valloittaa parikin laituria. Poker Run.

Tämä semmoinen leppoinen matkavauhti meidän Sarzalle.

Emme halua jäädä pitelemään aamulla kupeistamme kiinni, kun muutama kymmenen v8 jyrähtää käyntiin lauantai aamuna.

 

Mummot ja papat lähtee karkuun.

 

Lämmöt on kohillaan, vähän yli 30 koko ajan, joten saapi nähä, tarviiko saunassa käydä ollenkaan. Onhan se tietysti niin, että nyt puuttuu se löylyn aiheuttama sihinä. Kumpikaan kun ei sihauttele ees tölkkejä.

Välipalaksi pienet kuppikuumakeitot ja minä saaristolaisleivän kanssa Utöstä saadulla, graavatulla siialla höystettynä.

On pikkasen hyvää.

 

 

 

Pari naakkaa liihotteli ohi.

 

 

Ilta-aurinkoa, lintuja sekä Sarza2

19.7.2018 Yleinen

Linnut sulassa sovussa Mavicin kanssa.

 

Matka jatkuu Kråkskäriin, Föglön lähelle

18.7.2018 Yleinen

Herättiin jo niin tuttuun lämpöön, hellettä piisaa.

Ajeltiin suorilta (Lilla) Kråkskäriin, vain yhdessä saaressa käytiin rantautumista tutkailemassa, joka epäonnistui. Tai siis ei menty edes ihan rantaan asti, kun näki rannan täydeltä pään kokoisia kiviä.

Mukava pikku saari, joka heti sitten hellettä uhmaten kierrettiin, jonka jälkeen oltiinkin valmiita mereen. Onneksemme ei ollut sinilevää, jota alkoi sitten ilmaantua kolmen jälkeen iltapäivällä, nyyh.

Matalat ovat vedet näillä main. Väylien ulkopuolella saapi olla tarkkana.

Videossakin näkyvä isohko fiskari yritti lähestyä tätä saarta, mutta kääntyivät pois, kun tähystäjä huuteli kipparille veden mataluudesta. Se saattaa yllättää, nimittäin näkee jopa kolmen metrin syvyyteen, eli loppupeleissä ei oli edes kovin matalaa.

Kiva pikku saari.

Vesi on kirkasta, kuten näkyy.

Pientä limamaista kasvustoa, mutta suurin osa kuuluu asiaan.

 

Tämmöisiä tiilen punaisia kiviä en ole ennen nähnytkään, siis meressä.

 

Enkä jäkälä kasvavan jonossa. Ilmeisesti halkeamaa pitki ovat kasvamassa. Oli pariakin lajiketta, tarkemmin tuntematta alaa??

 

Ja sitten tämä kuusenoksa. Tuolta katajikon alta pukkaa 3-4 metrin matkan käpyistä oksaansa, saakohan paremmin sitten uutta kasvustoaan levitettyä?? mene ja tiedä.

 

Pysykää kanavalla, että tiedätte, missä Sarza huomenna luuraa.

 

Utön aamu ja sitten Källskäret

18.7.2018 Yleinen

Illalla oltiin sovittu Timpan kanssa kalalle lähdöstä ja jo klo 07:00. Mulle ehkäpä pikkaisen aikaista, mutta jos tuollaisen tarjouksen saa, ei siitä voi kieltäytyä.

GoPron kuvaa heiluu ja vapisee, mutta maisemat, ne ei muutu.

 

Tuolla kivikkoisella matkalla verkoille, ois jääny multa ajamatta.

Videolla näkyvä hylky, oli Virolaisten ”brainidee”.

Lastasivat puuta proomun täyteen koivua, leppä yms ja matkalla Ruotsiin myytäväksi. Kaippari ei vaan tajunnut/osannut puikkelehtia matalissa vesissämme ja niin se puukin uppoaa. Tapahtui -90-luvulla. Kuulemma saarelaisilla ei ole ikinä poota ollut ennen eikä sen jälkeen niin paljon.

 

 

Saalis oli melkoinen, kymmenen siikaa.

Verkot olivat olleet yön yli vedessä. Timppa oli vaimonsa kanssa ne eilen sinne vienyt.

 

 

Perkuupaikka ja itse maiestro.

 

Minäkin sain yhden, fileroituna ja samalla käskyn heti mennä graavaamaan. 

Tein työtä käskettyä.

 

 

Paikallinen kauppakori pyörässä ja omistajina Timppa porukoineen. Magee oivallus.

 

 

Luotsitko lähdössä?? En ollut aivan varma, mutta kuvaajia riitti, minä heidän seassa.

Näytti, että siinä oli pari ammattikuvaajaakin, sen verran kalusto oli järeetä.

Käytiin viel kerran kaupassa ja sit matkamme jatkui.

Saatiin vinkki saaresta, Källskäret. Sinne.

 

Tänne saaren oli tulossa muitakin ja oli jo.

 

 

 

 

 

Tonne lahdukkaan ois pitänyt Sarza ängetä, niin ei aängetty.

Ollaan vissiin liikaa rauhaa rakastavia, vanhempi pariskunta, joka ei jaksa kuunnella kirkuvia kakaroita, jotka pulikoi piskuisessa hiekkarannassa.

Toki, jos ne pulikoivat kakarat ois olleet omia lapsen lapsia, tilanne ois ollut ihan toinen. Silloin ei ki

 

rkuminen ja ilakointi ois yhtään haitannut.

 

Päädyttiin ihan itse löytämäämme paikkaan ankkuriin. Tää oli kyl pikkasen haasteellista löytää, mihin pystyi rantautumaan. Oisko ollut viides vai kuudes paikka johon onnistutiin kiinnittymään.

 

 

Tämmönenkin meni ohitsemme. On porukalla ollut pitkä reissu, ainakin perälipun mukaan, venäjän lippu.

 

 

 

Kaikki kunnia soutajille.

Keli oli jo muutenkin tukalan kuuma, saatikan sitten pitäis soutaa. Koska suunta oli veneillä etelä, oiskohan kotiin menossa……

Kaiken näköisiä oli ohi menijöitä, mutta tää oli eka kerta, kun avomerellä, vaikkakin saaren sisäpuolella, näin uimarit, ilman minkäänlaista saattovenettä.

 

 

 

Ei tämmöisiäkään usein nää.

Oikea ruotsalainen klassikko.

Merkkiä en tiedä, mutta melkein näen sielujeni silmissä Kaarle Kustaan tuolla sisällä hoveineen.

Tämän saaren toinen nimi on Kreivin saari.

http://www.kokar.ax/fi-fi/kokarin/matkailu/kokarissa-on-paljon-nahtavaa/kallskarin-saari

En sen enempää kertoile, jokainen saa ihan itse linkistä lukea, mitä täällä on joku touhunnut, vähän erikoinen on ollut persoona???

 

Ja jotta ei kyllästyttäisi, oli jotkut kiertäneet saaren suppilaudalla, aikamoinen urakka. En lähtis, varsinkaan tällä kelillä.

Tässäpä muutama erikoisuus saaresta.

 

 

Vesi täällä on, tai oli ainakin meidän siellä ollessa, kiskasta. Uimassa käytiin.

 

Kaveria moikkaamaan Utöseen

17.7.2018 Yleinen

Lähdimme kohti Nötö:tö, vaikka kohteemme tälle päivälle olikin Utö.

Tarkoitus oli tankata ja saada septi tyhjäksi, sekä vettä.

Kaksi ekaa onnistui, mutta vettä emme ottaneet tankkiin, koska on kuulemma niin humuspitoista, että voipi maistua mullalta loppukesällä kaikki vesi, mitä lisäämme sinne.

Onneksemme olimme ajoissa liikkeellä. Pois lähtiessämme, oli jo puolen kymmentä venettä jonottomassa tankille, tai ainakin laiturille pääsyä, toimi kaupan ”parkkiksena” myöskin.

Siispä Utööseen. Väylä on alkuun melekin suora ja keskellä selkää. Eli ainut mitä saattoi ihastella, oli purkkarit, joita oli mesossa tai tulossa. Emme kyselleet kumpaa kukin oli tekemässä.

Taas meitä lykästi. Oli yksi paikka kutterilaiturissa vapaana. Siispä siihen.

Loppupeleissä illalla oli redillä aika liuta veneitä.

 

Tässä ei läheskään kaikki redille jääneet.

 

 

 

 

 

 

Edellisellä kerralla oltiin melkein samassa paikassa, ehkäpä pikkasen lähempänä ”maata”.

Kauppa oli tälläkertaa pieni pettymys. Ois haluttu tehdä salaatti, mutta ei ollut sen enempää salaattia kuin kurkkuakaan, puhumattakaan tomaateista. Ei saatu salaattia, ei.

Veneen kohdalla, kuten koko satama-altaalla ei voinut uida. Ylläri. Sinilevää riitti.

Saatiin vinkki, että eteläkärjessä ei ole. Eikä ollut.

 

Jopa rakkolevä voi täällä hyvä.

 

Tämä antaa odottaa kalakannan kasvua.

 

 

Tuo vihreä ei ole sinilevää, vaan pohjassa ja kivissä olevaa tervettä, sinne oikeesti kuuluvaa levää, vai oisko kenties meren ruohoa??

Tuossa sitä käytiin kastautumassa, kun oli meinaan tosi hikinen päivä, +33, vesi n 20 asteista.

Tämä eteläkärjen matkan maasto on kuin lapissa.

 

Paitsi että en tiedä, kasvaako lapissa kellokkaat??

Täällä niitä on.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja nämä hioituneet kalliot…….

 

 

 

 

Omasta veneestä otettu mastokavalkaadi. Ilalla, auringon laskua kun ihailemaan mentiin, käveltiin kuivahtaneen Juhannussalon ohi.

Dronekuvaa ei ole, kun on armeijan takia kieltoaluetta, enkä viitsinyt lupaa anoa.

Huomiseen.

Västerlandet ja illan otokset

16.7.2018 Yleinen

Aurinkoa kuvasin ja yllätyksekseni, linuja ”eksyi” kuviin.

Vahinko, että ei enempää, noista kun saa aika upeita kun pikkasen hidastaa.

Pysykää kanavalla.

Bodön kautta Västerlandetiin

15.7.2018 Yleinen

Oikotietä pitkin hissukseen ajeltiin Bodö:hön. Lahdukka oli pikkasen matala ja kasvustoa lainehti siellä ja täällä. Ruokailu kuitenkin suoritettiin siellä. Haikailtiin molemmat, että kun ei täällä oikeesti voi uida, edes kastaa itseään.

Maisemat oli Mavicin silmin katsottuna upeat, me ei niitä ”livenä” nähty, kun ei maissa muuten käyty, kuin kiinnitykset ja niiden irroitukset.

 

Ankkurikäysikin oli sitten pikkasen limanen, kun sain sen ylös.

Tästä käynnistä ei paljon jälkipolville ole kerrottavaa.

Varmaankin toisella puolen niemeä olisi ollut ihan jees.

Sen sijaan tämä Vesterlandet on paratiisi. En ymmärrä, miksei suorilta tänne tultu.

Ollaan oltu tässä saaressa ennenkin, mutta silloin pohjoipäässä.

 

Vesi oln sen verran puhdasta, että pienen lenkin jälkeen molemmat pulahti sinne.

Kylläkin eri aikaan.

 

 

Täällä on tuommoin pieni lampi, joka ilmeisesti täyttyy enempi merenkäynnin aikaan saamisen tuloksena, kuin esim sadevedestä.

Se on noin metrin meren yläpuolella.

 

Kasvillisuus on tyypillistä ulkosaariston lajistoa.

Matalaa katajaa ja jonkin sortin kanervaa tai jotain, saman tyyppistä kuin lapissa tuntureilla.

 

Tuo pyörä ei käsittääkseni kuulu alkuperäiseen kasvustoon.

Joku oli vetänyt isommankin herneen nenäänsä.

 

 

 

Kallioissa on mita merkillisempiä muitoja ja värejä.

 

Melekin Englannin lipunkin on Luoja tänne värkänny.

Aika mageen näköinen.

 

 

 

 

Päivän upee videoo Västerlandetista