Lähelle kotisatamaa

18.6.2018 Yleinen

Aamulla, aurinkoiseen päivään, kevyeeseen tuuleen, lähdettiin ajamaan kohti Pellingin Sandholmeniin. Näin lauantaisin siellä on maalaismarkkinat, joten sinne mekin haluttiin. Olisi kiva saada paikallisten tekemiä tuotteita. Mutta mutta.

 

Oli pari muutakin veneilijää samoilla ajatuksilla.

Varmaan kaikki kynnelle kykenevät veneet olivat ängeneet tähän pikkuiseen satamaan.

 

 

 

 

 

 

Kännykällä suurennettu, joten ei ihan hirveen tarkka, mutta saa käsityksen, miksi me ei tungettu itseämme tuonne.

Olisin halunnut tankata vähän lisää naftaa, mahdollisten muiden ostoksien lisäksi.

Oli ainakin mennessä hinta halvempi kuin Skatan asemalla.

Kyllähän meillä riittä hyvin kotiin asti, mutta ajattelin, että ehkäpä seuraavaksi tankkaisin vasta lännen reissulla Inkoossa.

Nyt on sit otettava Skatalta sit pikkaisen lisää, jahka sinne päästään.

Siispä jatkoimme ulkoväylää suorilta Isoon Vasikkasaareen, aivan meidän kotisataman tuntumaan.

Sielläkin oli pari muuta.

Kuva otettu ehkäpä pari tuntia saapumisemme jälkeen, joten tuli vielä 5-6 venettä lisää.

Kuten huomaavainen näkee, on vielä kaksi poijua vapaana, joihin tuli illemmalla veneet.

No miksi me haluttiin tuonne, tai siis minä.

Olin liitynyt Merihenkiset ry:hyn talvella ja nyt oli seuramme alkukauden ensimmäinen ”kokoontumisajot”.

Samalla sai myös katsastettua veneemme ja läpi meni.

 

Mutta ennen katsastusta, oli leikkimielinen rastitehtävä.

Piti tunnistaa kasveja, piti tietää vanhoja meriaiheisia sanoja sekä yhteistä ruokailua, jota tuossa kuvassa tapahtuukin.

Kiltisti kaikki jonottivat omaa vuoroaan saadakseen pientä purtavaa, joita huvitoimikunnan naiset olivat järjestäneet paikalla. Juomat piti olla omasta takaa.

Ja saatiin vielä kaffitkin seuran puolesta, jotka käsittääkseni keitettiin Keijon kipparoimassa Kaimar-veneessä.

Tietenkin otin Mavicilla elävämpää kuvaa.

Ja myöskin Kristianin pyynnöstä hänen Crandezzasta tein toisenlaisen editoinnin.

Siinä iltaa sitten jutustellen ja kokemuksia vaihdellen menikin rattoisasti.

Mukavaa tutustua paremmin muihin veneilijöihin. Saa aina hyviä vinkkejä, liittyy ne sitten veneeseen tai saariin.

Osa porukasta kävi saaren toisessa päässä olevassa ravintolassa, mutta eivät syöneetkään siellä, kun oli kuulemma sen verran täysi, että olis ehkäpä kestänyt liian kauan. Olisi kuulemma ollut kyllä saaristolaispitoöytäkin, josta olisi itse saanut enempiä jonottamatta hakea, mutta korvaus olisi ollut kuulemma sen verran liian iso, siis siihen nähden, mitä oli pöydässä tarjolla, että kävijät jättivät tämän mahdollisuuden väliin.

Me jäätiinkin suosiolla veneeseen syömään.

Siinäpä katsastusmies saanut daamit kainaloihinsa.

 

On se kivaa kun on mukavaa …

 

 

 

 

Aamupalan jäkeen köröteltiin kotisatamaan

Reissu oli onnistunut kaikin puolin.

Kiitos miehistölle ja Sarza2:lle siitä.

Kippari kiittää

 

TT

Berliini 2018

17.6.2018 Yleinen

Ti   12.6.   Alexanderplatz

Emme olleet kumpikaan käyneet Berliinissä. Nyt oli aika muutaman päivän kaupunkilomalle. Finnairin vajaan kahden tunnin lento Helsingistä tuntui lyhyeltä. Tegelin lentokenttä Berliinissä vaikutti vanhalta, pieneltä ja rupuiselta. Olimme jo kotimaassa ostaneet netistä Berlin Welcome Card’it, joilla sai viiden päivän ajan ajaa Berliinin kaikissa joukkoliikennevälineissä niin paljon kuin kerkisi, ja lisäksi alennuksia erinäisten nähtävyyksien pääsymaksuista. Ensimmäiseksi käytimme sitä bussissa, joka kuljetti meidät kaupungin halki Alexanderplatzille. Siellä majoituimme Mercure-hotelliin.

 

Ke   13.6. Museoita

Alexanderplatz sijaitsee entisen Itä-Berliinin puolella kävelymatkan päässä tärkeimmistä nähtävyyksistä. Koska päivä on pilvinen, ajattelemme sään suosivan museokierrosta. Ajoimme metrolla lähelle Checkpoint Charlieta, joka on vanha rajanylityspaikka Itä- ja Länsi-Berliinin välillä. Siellä tutustuimme Berliinin muurista kertovaan museoon. Toisella metrolla jatkoimme Museuminsel’iin, joka on viiden museon keskittymä Spree-joen saarella. Siellä tutustuimme Lähi-Idän muinaishistoriasta kertovaan Pergamon-museoon ja vanhaa taidetta sisältävään Altes Nationalgalerie’en. Läheiseltä Friedrichstrassen asemalta jatkoimme paikallisjunalla Berliinin eläintarhaan, joka on maailman suurimpia. Emme olleet ennen nähneet tapiiria, ja vaikka olimme käyneet Uudessa Seelannissa, näimme nyt kiivi-linnun ensimmäistä kertaa. Ähtäriin ei tarvitse enää lähteä, sillä jättiläispandojakin näki läheltä.

To   14.6. Brandenburgin portti

Tänään olemme liikkeellä kävellen. Aluksi köpöttelemme Tv-tornille. Sieltä reilun 200 metrin korkeudelta näkyy koko Berliini. Jatkamme Unter den Linden-katua Brandenburgin portille, mikä myös on Berliinin kuuluisimpia paikkoja. Edelleen kävelimme Potsdamer Platzille. Matkan varrella ihmettelimme parin hehtaarin laajuista holokaustin eli juutalaisten joukkomurhan muistomerkkiä. Potsdamer Platz’lla Arja suoritti menestyksellistä shoppailua suuressa ostoskeskuksessa Mall of Berlin’issä. Kävelimme vielä kotiin hotellille katsomaan televisiosta potkupallokilpailujen avausottelua. Berliiniin voi myös tutustua monenlaisilla kiertoajeluilla: Bussiajelujen lisäksi järjestetään polkupyöräretkiä, segway-retkiä ja näimme jopa trabanteilla liikkuvan turistilauman.

Pe   15.6. Charlottenburg

Ajamme metrolla kauas Länsi-Berliinin puolelle Charlottenburgin kaupunginosaan tutustumaan saman nimiseen vanhaan kuninkaanlinnaan. Se on rakennettu 1600-1700 lukujen vaihteessa, Versaillesin palatsia on jossain määrin matkittu. Julkisivun leveys on huomattavat 400 metriä. Linnassa on paljon vanhoja taideteoksia, vaikka liittoutuneiden pommitukset toisessa maailmansodassa aiheuttivatkin mittavia vahinkoja. Linnaan kuuluu myös puutarha ja puisto.

Hotellille palasimme toista kautta: Kävelimme Westend’in asemalle ja nousimme siellä paikallisjunaan.

La   16.6.   Rantalomaa

Lento kotimaahan lähtee vasta klo 17:45. Hotellihuone on luovutettava aamupäivällä. Ajamme lentokenttäbussilla Tegel’iin ja jätämme matkalaukun säilöön. Tulemme samalla bussilla muutaman kilometrin takaisinpäin kohti keskustaa ja kävelemme pari kilometriä pienelle järvelle nimeltä Plötzensee. Siellä on erinomainen hiekkaranta kaikkine palveluineen, ja ehdimme löhöillä ja uida siellä monta tuntia ja melkein polttaa nahkamme, sillä on viikon kuumin päivä. Vesi ei valitettavasti ollut kovin puhdasta, mutta Japanissa olimme joutuneet syömäänkin leväkeittoa, tuskin siinä uiminen voi olla kovin epäterveellistä.

Berliinissä on jokaiselle jotakin; musiikista, ravintolakulttuurista tai urheilusta kiinnostunut voisi viettää siellä oman näköisensä ja hyvinkin erilaisen loman kuin me.

Illan otoksia Brockholmenissa

16.6.2018 Yleinen

Mitäpä tähän ….

 

Siirryttiin pohjoiseen päin

15.6.2018 Yleinen

Eipä tämä siitoajo pitkä ollut, ei ihan mailia.

Mielenkiino tätä saarta kohtaan heräsi jo kun eilen ohitettiin. Olivat rakentaneet uuden ponttoonilaiturin poijuineen. Ja oli vanha hiekkajaalalaiturikin saanut uuden kannen sitten viime vierailun. Olimme yrittäneet tänne varmaankin samalla reissulla kuin tuohon edelliseenkin, mutta tuloksetta.

Nyt onnistui kerralla rantautuminen Brockhamniin. Merikartassa lukee Stora Brockhamn. En tietoa, miksi oppaissa vain Bockhamn???

 

 

 

 

 

 

 

Ohi ajaessa näyttää, että laiturin vierukset hiekkarantaa, mutta todellisuudessa hiekat kaivettu ja viety Helsinkiin, nyrkin kokoista kivikkoa.

Onneksi etekärjessä on jäljellä kiva pikkupätkä oikeeta hiekkaista rantaa lapsien uida.

Keskellä saarta on valtaisa kuoppa, josta kaivetti 1900-luvun alusta 1930-luvulle ja vielä jonkin verran 1960-luvullakin hiekkaa Helsingin rakentamiseen. Tuon ajan kaikki rakennushiekka on peräisin täältä.

 

On siinä ukoilla ollut homma kuskata tod näk ämpäreissä jaaloihin tavara.

 

Tuon ajan palkatkaan eivät kummoisia olleet, mutta olipahan hyttyset ja paarmat kavereina…..

Hiekkarinne ei voi jyrkempi olla sortumatta.

 

 

 

Pohjalla oli enempi vähempi kitukasvuista mäntyä polun lisäksi.

 

Tuli jopa pikkaisen etelälapin maisema mieleen, melkein kuin jonkin nevan vierustaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäistä kertaa näin tuommoisen alumiinisen sahapukin, joten ei mennyt tämäkään päivä hukkaan.

Tulipaikka on samalla sapluunalla tehty, kuin kaikki Uudenmaan virkistyksen ylläpitämissä paikoissa.

Nyt on vaan tulen teko kielletty, jopa vaikka olisi keittokatos jossa savupiippu. Näin viranomaiset ovat erikseen sen tiedottaneet. Oli Nuuksiossa palanut viisi hehtaaria.

 

Siinäpä kaksi paskatekopesuetta kymmen tulavaisuuden masiinan kanssa lähti rannasta ulommas, kun tultiin lenkiltä.

 

 

 

 

 

 

 

Pakollinen terassinäkymä.

 

 

 

 

 

 

TOP 50 suosituimmat tuotteet tällä viikolla - Klikkaa!
Nyt ilmainen toimitus yli 70€ tilauksille! - Lue arvostelut ja tilaa!

 

Tommonen ”pyyhkäisi” ohi, turistit kannella.

Varmaan unohtumaton elämys heille.

 

illan kiireet

15.6.2018 Yleinen

Illalla ei pitäis olla kiire

Ja sit viel tava kuvii

 

 

 

 

 

 

 

Mies, meri ja …….

Kauniissa kelissä ja Sandön oli määränpää

14.6.2018 Yleinen

Kauppareissut, septintyhjennus ja vesisäiliön täyttö, siinäpä aamupäivän askareet, ennen kuin matka saattoi jatkua.

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, eikä tuulta ollut juuri nimeksikään.

Siitä on hyvä meripäivä tehty.

 

Ajelimme normimatkavauhtia, jolloin Sarza kulkee melkein sukkasillaan.

 

Ei ole ruuhkaa tänään, josko sitä ollut koko reissumme aikana.

 

 

 

Olemme kerran aikaisemmin yrittäneet tänne maihin, oisko ollut -15, mutta ei silloin päästy. Mielestämme oli liian matalaa rannassa tai jotain.

Nytkin kyllä muutaman kerran käytiin ”kurkkaamassa”, ennen kuin poijuun liina kiinnitettiin.

Tähän pääsee isommallakin paatilla, sen verran on syväystä. Varsinkin tämä pikku kalioniemen länsipäässä.

 

Upea on saari.

Molemmin puoli hienot hiekkarannat.

Voi vain kuvitella heinäkuuta ja lapsiperheiden määrää telmimässä vedessä. Jos ei nyt ihan koko perheet, niin lapset kuitenkin vedessä.

 

 

 

Taitavat kiviröykkiöt olla perua itänaapurimme merimiesten käynneistä.Ryssänuuneiksi kutsuivat.

Ei ollut kosania tai Origoa ruuan teon helpottajina, piti maihin tulla notskilla tekemässä.

Aina eivät kerenneet ihan rantaan asti.

 

Kuvan ”hiirikäsi” on paikka jossa Sarza2 on nyt ja nuo kolme merkkiä alas eli etelään ovat hylkyjä.

Keskimmäinen niistä on Lea.

Kaikkaia hylkyjähän ei vieläkään ole löydetty, tai tiedetty, että on joku jossain uponnut.

 

 

Mihin menestyjät sijoittavat?

Alkuillasta tehtiin pidempi lenkki ja siitä ”satoa”

 

Pitihän se ottaa yksi ”terassinäkymä”

Kyllähän tuota maisemaa kehtaa katsoa.

 

Aivan veneemme lähistön kalliossa tuntemattomaksi jäänyt taiteilijan lintu.

 

 

 

 

 

Näitä sitten riittää joka saaressa ja taitaapi olla riesaksi asti mantereella.

Saaren eteläkärki on yksityisomistuksessa, joten ei ihan kehdannut mennä toisten pihaan asti, vaan oikastin saaren toiselle puolelle.

 

Enpä muita, koska olisin kuolleen lokin nähnyt viimeksi. Siitä on kauan.

Mikä lie tän kaverin kohtaoksi koitunut.

Tuskin kuitenkaan perheriita.

 

Pääsääntoisesti mäntymetsäinen, hiekkainen saari.

Mutta pitääkö sitä aivan kaverin kylkeä pitkin yrittää kasvaa, olishan täällä tilaa….

 

 

 

 

Etelä- ja itärantaa.

Ei haittaa mistä päin tuulee, aina löytyy tyyni paikka pulikoida.

 

 

Itärannalla oli tuommoinen pönttö. Tulipesä ja kiviä täynnä. Oisko telttasaunan kiuas ???

On aivan mäntyjen alla, joten hirveitä braasuja ei kannata tehdä.

 

Nyt sitten auringonlaskua oottelemaan.

 

 

 

Matka jatkuu Loviisaan

13.6.2018 Yleinen

 

Melkeinpä heti aamupalan jälkeen lähdettii Ajelemaan kohti Loviisaa.

”vähän” oikaisin, kun en viitsinyt kiertää noita luotoja pohjoisen kautta.

Tämä on aivan Lehmäsaaren pohjois puolella.

Kun satamamaksu, 18.-€ maksettiin, käytiin laittamassa saunat lämpiimään.

Täällä saa itse lämmittää silloin kun haluaa ja saunat ovat hyvä-löylyisiä.

Kyllä täällä kelpaa veneilijän olla.

Lisäksi

Täällä on hienosti ymmärretty säilyttää vanhoja puutaloja.

 

 

 

 

 

 

 

Laitan sitten tämän jutun loppuun , ettei ole pakko katsoa, jos vanhat talot eivät kiinnosta.

Käytiin taas syömässä Nepalilaisessa ravintolassa.

Taaskaan ei tarvinnut pettyä.

Puhana.

 

Alkuun otin jättirapuja, jotka todella maukkaita. Se heidän soosinsa on vaan niin hyvää.

Lämpöiseksi Madam kanaa ja mulle lammasta.

Meinas kielet mennä …….

Tein GoProlla otettuja pätkiä, muutaman, loppuosassa on vähän ennen Loviisaa vastaan tullut iso purjealus.

Petrin tekemää musiikkia taustana.

 

 

Kukahan kurkkii ????

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasvaakohan tuo piskuinen tuolla ”isojen” välissä. Ainakin turvallinen luulisin siinä olevan.

 

Yli 60 000 tuotteen valikoimastamme löydät työkaluja sekä tarvikkeita autoon, puutarhaan ja kotiin.
 

Saaren vaihtoa, Lehmäsaareen

13.6.2018 Yleinen

Kun oli saatu satamamaksu hoidettua, jätskit syötyä, irrottauduimme upeasta Haapasaaren suojaisesta satamasta ja suuntasimme Kotkan läheiselle, Lehmäsaarelle.

Tämä hieno hiekkalaguuni on suosittu paikallisten veneilijöiden keskuudessa, läheisen sijainnin takia, arvatenkin, vain muutama maili Kotkasta etelä-kaakkoon.

 

Yllättäv monta venettä, tähän aikaan vuodesta.

Mutta, mutta.

Eipä jäänyt montaa yöksi.

 

 

 

 

Käveltiin kartassa näkyvä luontopolku läpi.

Ihan jees, ei nyt mitään hip hei huraa huutoja saa aikaan, mutta kuitenkin kietämisen arvoinen.

On vaan niin erilainen kuin ulkosaariston saaret.

 

Hiekkaharjiunen honkien täyttämä saari.

Ois varmaankin kanttarellipaikka, mene ja tiedä.

 

 

 

 

Ekan kerran elämässäni näin, että harvennushakkuun puille tehdään tuommoiset laverit.

Taitaapi jäädä puut joksikin aikaa saarelle, liekö polttopuiksi grillipaikoille, joita täällä on useampi.

 

 

 

 

 

 

Toisella puolen saarta on pitkä hiekkaranta. Suurin osa on veden rajassa vaan aika kivikkoinen, mutta pohjoisosassa on pitkä pätkä hienoa hiekkarantaa.

 

Kyllä noilla kiinnityksillä linjataulu pysyy paikoillaan. Toki, voipi tuolla ylhäällä aikas huju käydä, varsinkin syysmyrskyjen aikaan, niin syytäkin pultata kunnolla.

Täällä oli kiva seurailla sorsien touhuja.

Yksi poikasista tuntui suurimman osan aikaa olla jossain ihan muualla kuin muu pesue. Jossain vaiheessa näytti jopa siltä, että se ajettiin pois, mutta kun ilta saapui, liittyi se muiden mukaan ja tarinamme sai onnellisen lopun. Veikkailimme laiturilla, että eipä tuo veijari huomistanää, jos yksikseen meinaa pärjäillä. Täällä pyöri isoja lokkeja sen verran, että jos niistä joku ei tuota rassukkaa koppaa, joku hauki sen tekee.

Ja sitten se ”pakollinen” video ilmasta käsin:

 

 

 

Vielä Haapasaaresta juttua

13.6.2018 Yleinen

Koska kauppa aukeasi vasta klo 15:00, jotta saisimme satamamaksun, 10.-€, hoidettua, päätimme lähteä tutustumaan saareen uudemman kerran.

Vierasvenelaiturin alapuolella olevat vakiasukkaat eivät tykänneet lainkaan meidän liikkumisesta edes takas heidän kotiensa läheisyydessä. Varsinkin lokit kiukustuivat suunnattomasti. Eivät rassukat tajunneet, että ei meillä ollut pienintäkään haluja kaapata pariskunnan ainutta karvapalloa.

Tässäpä leikkaamaton kännykällä otettu videi:

Sen sijaa uikku istui rauhallisesti katseella seuraten muniaan hautoen meidän ohittaessamme hänen residenssinsa.

Koulu oli saarella 1890-1973, ja nyt tuo koulurakennus toimii majoitustiloina sekä piharakennuksissa saaren historiasta kertova museo. Valitettavasti tähän aikaan vuodesta ei ollut auki.

Kyllähän näitä kauniita rakennuksia ja hyvin hoidettuja pihoja kehtaa kuvata.

 

 

Tämän talon omistaa pariskunta jonka vaimon suku on saarelaisia.

Talo on tehty 1800-luvun puolella ja isäntä on peruskorjannut sitä aika perusteellisesti, mm hirsiä uusinut.

 

Hänellä on myöskin lohirysä, johon pääsin tutustumaan lähemminkin.

On kuulemma kiintiöt vaan ihan pe..stä, hänelläkin vähän yli 120 kalaa. Joka kerta, kun rysän vie mereen, pitää ilmoittaa Ely-keskukseen, kyllä isoveli valvoo ????

 

Nämä laatikot ovat sitten minkkejä varten. Niitä ollut saarella niin paljon, että ei ollut enää pesiviä lintuja. Nyt on kuitenkin saatu tilanne hallintaan, että pesii jos jonniin moisia lentäviä, hyvä niin. Kyllä luonnon pitää olla monimuitoista, mutta vieraslajit ei sovi siihen monimuotoisuuteen, varsinkin vapaaksi päästetyt sellaiset.

 

Tämä veijari oli se meidän laiturin alkuperäinen asukki.

 

 

Sentään viitsi päänsä kääntää.

Saarella näkyi olevan oma viiri.

Tunnuksena kolme puikkaria.

 

Kohti Haapasaarta

11.6.2018 Yleinen

Aurinkoisessa ja kevyessä tuulessa päästiin vaihtamaan maisemaa. Kohde oli tälle päivälle Haapasaari, noin 11 mailia lounaaseen Ulko-Tammiosta, oikaisten. 

Tuolta matalikoita ja kivikoita väistellen osasin kuin osasinkin tulla.

Tarkkana tietty saa olla.

Merikortti, Loistokarttaohjelma sekä tämä plotteri. Niitä kolmea seuraillessa hyvä kun ohjaamaan kerkee…..

Ja pitäs vielä maisemiakin kattoo …..

Sattumalta huomasin tuommoisen luodon nimen, Sopanen.

 

Kyllä alkoi hymyilyttää.

Sen verran paljon ollaa herra-Sopasen kanssa aikoinaan merillä pyöritty, ja vähän muuallakin.

 

 

 

 

Täälaisesta saaresta on nyt kysymys.

Täällä on ollut asutusta jo 1500-luvulta lähtien.Nykyinen rakennuskanta on syntynyt 1800-luvun lopulta 1920-luvulle. Vanhimmat säilyneet ovat 1700-luvulta.

Kaksi ammattikuntaa on ylitse muiden, saarelaisten keskuudessa: luotsaus ja kalastaminen.

Virolaisten kanssa käytiin aina 2.maailman sotaan saakka vilkasta seprakauppaa,

Seprakauppa oli Suomen etelärannikon ja Viron pohjoisrannikon asukkaiden Suomenlahden yli käymää, tavaranvaihtoon perustunutta kauppaa, jonka pääartikkeleina olivat suomalaisten suolasilakka ja virolaisten vilja, etenkin ruis. Ainakin 700 vuotta jatkunut seprakauppa hiipui toiseen maailmansotaan mennessä.

Täällä suorastaan huokuu ”vanhat ajat”. Jotenkin tuli mieleen Utö, vaikka ei näitä voi muuten verratakkaan, kuin vanhojen ammattien perusteella.

Kirkko on rakennettu vanhan, 1741 karttoihin mainitun, kirkon paikalle, 1858, eli ei ihan eilen.

Majakka keskellä korkeinta kalliota, n 20 meren pinnasta, on ”vähän” nuorempi, 1862 kasattu kivistä, 19 m korkea ja 3 m tiiltä.

Virallinen tulliasema on toiminut 1863 lähtien, nykyisin merivartioston asemana vuodesta 1931.

Tänne on ilmoittauduttava, jos aikoo Saimaan kanavan kautta järvelle mennä.

 

Seinässä on kyltti, milloin kauppa on tänne saatu.

Toimii näköjään postina, yleisenä ilmoitusten jakopaikkana yms. sen verran tuulikaappiin päästiin vilkaisemaan. Oli mennyt tuntia aikaisemmin kiinn, kun tultiin sen verran ”myöhään, vasta kuuden pintaan.

 

Näkyi olevan siellä seinällä paikallinen tonttien asemakaava. Numeroitu oli, varmaankin tietävät kuka minkäkin numeroisen tiluksen omistaa.

Kaavoitus voi olla aika vanhaa perua.

Ja veikkaisin, että muutoksia on turha hakea.

 

 

Näkemistä on vähän liiankin kanssa, ei oikein tiedä, mihin päin katseensa suuntaisi

.

 

 

 

Tuossa oikealla olevassa kuvassa, näyttäisi, että tänne on pikitie tehty, mutta onneksi näin ei ole.

 

Kyllä tämä tie on ihka oikeeta Suomalaista graniittia.

Ei tarvi pinnoittaa uudelleen, eikä routa vaikuta, ainakaan lyhyellä tähtäimellä, muutamaan tuhanteen vuoteen.

 

 

 

 

 

Kyllä täällä silmä lepää. Ja kait sielukin, ainakin pikkuisen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vanha kunnantalo. Oli rakennusvuonna maksanut kunnan koko vuoden budjetin verran.

Jatketaan huomenna. Yökuvat jää nyt saamatta, kun nuo mustat pilvet peittää punertavan taivaan, yöllä sataa.